vapaalaskua gudaurissa

Laskuloma jatkui Itävallasta Georgiaan. Minua jännitti ajaa vuokra-auto yksin Myncheniin, mutta hyvin se meni. Olin Tbilisissä noin yhdeltä yöllä ja olin varannut oman kuljetuksen Gudauriin. Kuski odotti minua kentällä, mutta ensimmäiseksi tarvitsin rahaa. Yritin nostaa sitä kentällä, mutta korttini eivät toimineet. Pieni ahdistus päällä. Lähdimme kuskin kanssa keskustaan ja hän halusi muutenkin käyttää minua kaupunkikierroksella. Menimme automaateille enkä taaskaan saanut rahaan. Voi hitto! Pankin aulatilassa oli joku nainen nostamassa rahaa ja kysyin häneltä apua. Hän sanoi, että olin yrittänyt maksaa laskuja. Tuntui pelottavalta kysyä apua keskellä yötä rahan nostamiseen. Vihdoin minulla oli kuitenkin tukku rahaa kädessä ja suuntasimme kohti laskettelukeskusta. Hotelli oli onneksi auki myös yöllä ja siellä kaverit olivat jo nukkumassa.

Ensimmäinen päivä Gudaurissa meni paikkaan tutustuessa. Hieman tuli testattua rinteen vierustoja ja rinneravintoloita. Tuuli oli vienyt lumia ja helpot paikat olivat laskettu. Saatiin kuitenkin ostettua kartta kahvilasta ja sen viereisestä kaupasta evästä. Toisena päivänä lähdettiikin jo sitten retkelle.

Milioni gorge pohjoinen

Korkeus 3270 Laskua 1980 Nousua 50

Reitti löytyi netistä opasvihkosesta, jossa on kuvailtu hyvin yhdeksän eri reittiä. Muutamalla hissinousulla pääsee ylös huipulle. Siinä meillä olikin vähän säätöä, että saimme itsemme kartalle. Kohtaan, mihin halusimme, pääsee kahta kautta. Me laskimme hissiltä poikkaria seinämää pitkin. Reitin voi mennä myös seinämän toiselta puolelta, jolloin täytyy skinnailla. Tietyillä lumitilanteilla se voi olla turvallisempi vaihtoehto.

Säätämisen jälkeen skinit suksiin ja pieni nousu. Sen jälkeen täytyi kävellä ja laskea harjannetta hieman alas päin tasaiselle kohdalle. Päätimme laskea siitä alas. Harjannetta pitkin voi skinnata vielä eteen ja ylös päin. Hieman edemmes näkyi laskeutuvan myös helikopteri.

Harjanteella tuli hoppu, sillä pilvet alkoivat vyöryä päälle. Laskulinjoja oli useita ja seinämä oli kiva laskea. Vuori ei mennyt pilveen, mutta sää oli harmaa. Oli vaikea nähdä pinnan muotoja. Kun olimme alempana, paistoi aurinko. Menimme joen uomaa alas ja etsimme kohtaa, missä ottaa vasen ranta. Se oli aika haastavaa lautailijoille. Sukset rules!

Lopuksi hiihtelimme tien laitaan. Olimme matkalla tavanneet pari miestä Sveitsistä, joiden kanssa meillä oli jopa yhteisiä tuttuja. He olivat liikkeellä oppaan kanssa. Pummimme heiltä kyydin noin kymmenellä larilla takaisin kylille. Vähillä nousuilla kiva lasku, mutta ei mikään erityisen mieleenpainuva.

lomisi monastery

Korkeus 2350 Nousua 850

Otimme hotellilta taksin Kvemo Letaan tai sinne suuntaan vähän kirkkon parkkipaikkaa korkeammalle. Siitä lähti latu ylöspäin. Se oli aika kehno, sillä osa porukasta oli kävellyt ylös ja se oli aivan täynnä jalan kokoisia reikiä. Reitille tehdään paljon opastettuja retkiä, joten täällä ei tarvitse olla yksin. Me olimme sopineet sveitsiläisten kanssa, että tapaamme reitin alkupisteellä.

Nousu on varsin helppo. Matkan varrella oli risti ja harjanteella luostari. Siinä tulikin pidettyä kunnon tauko. Söin ulkona terassilla eväät ja menin muiden kanssa juomaan teetä ja syömään keksejä munkkien luo. Munkin olivat todella ystävällisiä eivätkä he ottaneet vastaan meidän tarjoamia eväitä tai rahaa. Onneksi heillä oli Iphonet ja kommunikointi onnistui käännösohjelman avulla. Vieressä on myös kivikirkko, jossa sytytimme kynttilät. Luostarin takia reitti on erittäin suosittu ja mieleen painuva.

Skinnaus jatkui luostarilta vielä vähän ylemmäs. Meillä oli hieman haastetta löytää paikka, mistä tiputtaa alas. Vaikka meidän edessä oli mennyt useampi ryhmä, tuntui lähdöt aika jyrkiltä. Toisaalta halusimme omat linjat. Kenttä oli sen verran iso, että sieltä löytyi vielä hyvin laskettavaa. Alempana lumi vähän lämpeni ja porukkaa oli aika paljon. Lopussa menimme vasemman puoleista harjannetta alas. Josta kylläkin täytyy ottaa oikealle, että päätyy kirkon parkkipaikalle. Siellä oli opasryhmiä, joilta taas pummimme kyydin. Taisi maksaa 30 laria.

Tosi kiva retkipäivä!

sioni valley

Korkeus 2910 Nousua 950 Pohjoinen

Otimme hotellilta aivan liian kalliin taksin lähtöpisteeseen, ehkä 200 laria. Onneksi lähtöpaikka oli ladattu puhelimen karttaan, sillä muuten taksi ei olisi löytänyt sinne. Kohde oli niin kaukana, että sen kerrottiin olevan koskematon. Paskat. Samaan aikaan meidän kanssa lähti liikkeelle toinenkin porukka.

Lähestyminen oli neljä kilometriä, joten meillä oli kunnon lämmittelyt ennen kuin varsinainen nousu alkoi. Paikassa oli käynyt sen verran väkeä, että skiniladut olivat tehty valmiiksi. Siinä noustessa näki kuinka toista porukkaa vedettiin kelkan perässä viereiselle vuorelle. Ehkä se oli joku kaveriporukka tai sitten ryhmä oppaan kanssa.

Me nousimme harjanteelle, josta olisi vielä voinut jatkaa matkaa muutamaankin eri toppiin. Päätimme kuitenkin suunnata jo alas päin. Lasku oli mukava, vaikka jälkiä oli runsaasti. Alempana pehmeä lumi oli tuullut pois.

Loppumatka oli aikamoista luiruttelua, mutta suksilla pääsi ihan nätisti. Vähän jännättiin paluukyytiä. Paikalliset ovat kuitenkin huomanneet tässä bisnesidean ja he käyvät ajelemassa iltapäivällä lähtöpaikalla. Saatiinkin siitä kyyti, mutta kielimuurin takia ei tiedetty monelleko kyyti on. Siksi jakauduimme kahteen porukkaan. Päädyimme päiväkotilasten kanssa samaan kyytiin. Kävimme siis ensin viemässä lapset kotiin ja sitten suuntasimme hotellille. En muista, mitä kyyti maksoi, mutta varmasti alle sata laria.

Paluumatka kesti aika kauan, sillä (ehkä kerran) päivässä tiestä suljetaan toinen kaista rekkoja varten. Ennen ahtaita vuoristoteitä tienlaitaan kerääntyy kilometrien pituinen rekkajono. Ne matkaavat Turkista Venäjälle ja toisin päin. On turvallisinta pysäyttää liikenne tunniksi, jotta rekat voivat ajaa tunneleista. Tällä laskureissulla koimme tämän paikallisuuden.

Helppoa kelpo laskua, mutta aika pitkä lähestyminen.