Nora

Lapsena laskimme Levin metsiä kavereiden kanssa. Silloin ei ollut gondolihissiä tai maailmancup-rinnettä. Se oli haastava pätkä laskea, mutta alhaalla oli helppo luisutella mökkiteitä tienlaitaan ja hypätä suksibussiin.

Teini-ikäisenä alppisukset vaihtuivat telluihin ja laskemisessa oli erilailla haastetta. 2004 Minulla oli sukset jalassa melkein 100 päivänä. Olin silloin hiihdonopettajana ja, vaikka se oli hauskaa, into alkoi hiipumaan. Seuraavina vuosina laskupäiviä ei tarvinnut laskea. Oli kausia, jolloin olin mäessä kolme tuntia.

2013-14 Minulla oli ikävä laskemista. Päätin lähteä jonnekin. Sain vinkin, että lähde Japaniin. Ostin uudet leveät tellut ja pakkasin laukut. Ne kaksi kuukautta olivat elämäni parasta laskemista. Enää ei laskettu metsässä, nyt harrastettiin vapaalaskua.

Kun ensimmäisen kerran kävin Norjassa laskemassa, aloin tehdä muistiinpanoja pieneen vihkoon. Olin nimennyt sen vuorikirjaksi. Nyt muistiinpanot löytyvät täältä kuvien kanssa.

https://www.instagram.com/norajavuoret/ löytyy lisää kuvia asioista, jotka saa hymyn huulelle.