Chamonix

Kun saavuimme Chamonixiin, satoi vettä ja koko kylä oli loskainen. Ylempänä vuorilla oli tullut “liikaa” lunta, joten seuraavana aamuna suurin osa ylemmistä hisseistä oli kiinni. Ensimmäisenä laskupäivänä ajelimme bussilla ympyrää ja mietimme, minne mennä laskemaan. Päädyimme Les Houchesiin. Tihutteli vettä, mutta oli kiva laskea rinteitä ja verrytellä tulevaa varten.

Täältä ollaan loma! Sukset eivät päässeet sänkyyn, mutta aika lähelle kuitenkin.

grands montets

GM:llä aukesi melkein kaikki hissit, joten lähdimme laskemaan hissioffareita. Nousimme Bochardilla ylös ja laskimme vasemman puoleisia offareita. Sää oli vähän nuhjuinen, joten pysyimme aikalailla oikean puoleisilla linjoilla. Lopussa laskimme oikealle tunneliin, josta pääsee rinnettä pitkin Tabelle. Retour pendant oli valitettavasti kiinni, joten niin alas ei pystynyt laskemaan. Toisaalta vettä oli satanut aika ylhäällä, joten lumet olisivat olleet korppua. Tätä kierrosta teimme melkein koko päivän. Lopuksi kävimme laskemassa Hersen oikealta puolelta, mutta ne offarit oli laskettu puhki.

Kaikki rakenteet oli lumikiteiden peitossa. Erikoista ja kaunista.

GRANDS MONTETS HUIPUTUS

Jouluaattona satoi vettä aivan kaatamalla. Aika masentava fiilis. Joo tiedetään, vesi tarkoittaa lunta, mutta oli aika lämmintäkin. Joulupäivänä onneksi paistoi aurinko. Aloitimme päivän laskemalla taas Bochardilta alas. Näkyvyys oli hyvä, joten tällä kertaa menimme reilusti vasemmalle ja vasta lopussa vedimme oikealle, että pääsimme tunneliin.

Muutaman kierroksen jälkeen oli aika lähteä skinnaamaan GM:n toppiin. Hissi on mennyt rikki kesällä ja on poissa käytössä joitain vuosia. Laitoimme valjaat päälle, laskimme Bochardilta oikealle ja skinit suksiin. Yksin ei tarvinnut olla, vaan samalla ladulla oli kymmeniä hiihtelijöitä.

Skinilatu vei reilusti vasemmalle. Tasanteella, jossa on pikkumökki, moni otti skinit pois ja laski alas. Samaan paikkaan olisi voinut skinnata myös Herseltä. Me jatkoimme vasemman kautta GM:n hissiasemalle. Satulassa tuuli oli navakka. Päätimme kavuta vielä asemalle. Paikka oli aivan lumen ja jään peitossa. Siellä oli jännä hylätty fiilis. Niin ja monta porrasta. Ylhäällä evästeltiin ja ihailtiin maisemmia.

Alkuosan laskusta menimme skinnausjälkiä. Tasanteelta menimme oikealle ja laskimme kivasti viettävää seinää lähelle jäätikön reunaa. Siellä oli helppo seurata jälkiä ja loppu viettää Hersen ala-asemalle.

Ihan kivaa laskua Rognonin jäätiköllä ja, kun tarkkaa katsoo, lumi vähän pöllyää.

Offariseikkailut gm:llä jatkuu

Tällä kertaa päätimme lähteä samantien skinnaamaan GM:n asemaa päin. Ylhäällä oli tullut jo käytyä, joten tällä kertaa sunnitelma oli laskea vähän alempaa ja ottaa eri linjoja. Tasanteelta, jossa on pieni mökki, jatkoimme vähän eteen päin. Matkalla on iso kiven lohkare (jonka nimeä en muista). Päätimme laskea sen oikealta puolelta.

Laskimme vähän liian alas emmekä olleet varmoja pääseekö meidän linjaa kurun pohjalle. Päädyimme laittamaan skinit paikalleen ja lähdettiin taas ylös päin. Minua vähän nauratti, kun meidän jälkiä oli seurattu ja ruotsalainen pariskunta tuli perässä. Ei kannata luottaa toisten jälkiin. Otimme uuden laskupaikan enemmän oikealta. Se oli vähän jyrkempi ja tuli kivaa laskua. Lopuksi päädyimme jäätikönreunaan, mistä olimme aikaisemminkin menneet.

Pietimme pienen kaakaotauon hisseillä ja lähdimme tekemään saman kierroksen uudestaan. Loppupäivän suunnitelmana oli käydä Flegeressä. Meillä oli suunnitelmana lähteä skinnaamaan sieltä seuraavana päivänä, joten halusimme käydä katsomassa, mikä siellä on tilanne. Skinnausjälkiä löytyi, kuten toivoimme, mutta olimme vähän liian hitaita. Emme kerenneet hissiin, jolla pääsee Breventiin. Jouduimme odottamaan melkein kaksi tuntia, että pääsimme gondolilla alas kylään. Olipa ahdistava tungos!

Ensimmäinen skinnaus Col de Crochuesiin on lyhyt, mutta minulla oli vähän vaikeuksia kääntymisissä, kun seinämä jyrkkeni.

Ou nou! Onko minun skinien liima menossa kehnoksi.

Tuolta me tultiin. Lopun kiipeäminen oli sen verran jyrkkää ja ruuhkaista, etten siinä alkanut kuvaamaan. Vaikka olisi kyllä haluttanut.

Ihan mukavaa maastoa, mutta lumi oli jotenkin pakkaantunutta.

Onhan se kiva, kun ei tarvi tehdä käännöksiä, mutta yhteensuuntaan skinnaamienn on raskasta.

Ylhäällä oli yhtä aikaa nuoria suksimiehiä, jotka oli nähnyt minut GM:llä. Heti tuli tunne, että pitää laskea hyvin, kun olin ensimmäinen, joka tiputti laaksoon.

Col de crochuesin kautta vallon de berardiin

Olimme heti aamusta liikenteessä Flegerehen. Nousimme Floria-hissillä ylös ja laitoimme siinä skinit paikoilleen. Skinnaus on aika lyhyt, mutta loppumatkasta täytyi laittaa sukset reppuun ja kävellä ylös. Minulla oli mukana jääraudat ja hakku, mutta askemat olivat hyvät enkä tarvinnut niitä.

Kun pääsimme harjanteen yli, kävelimme vähän alaspäin tasaisemmalle kohdalle. Välppäyksen jälkeen laskimme alas oikealle. Lasku oli vähän tylsä ja matka jatkui pitkällä poikkarilla. Luiruttelimme useamman seinämän poikki kunnes laitoimme taas skinit kiinni. Jatkoimme vähän matkaa saman vuoren kiertämistä, kunnes otimme suunnaksi vasemmalle olevan Col de Berardin. Ylhäällä taas välppäsimme kamoja.

Tällä kertaa lumi ja lasku oli parempi. Laskimme laaksoon alas raunioille. Meillä oli tarkoitus ottaa vähän toisenlainen linja, sillä päätimme skinnailla vielä laskijan vasemmalla oleville seinämille. Menimme vähän liian alas. Uudestaan skinit kiinni ja taas ylös päin. Alku oli tosi vaikea skinnailla ja oli pakko laittaa hankiraudat kiinni. Ilman niitä menosta ei olisi tullut mitään. Vähän ylempänä lumi pehmeni ja meno helpottui. Tai no skinnaaminen oli helpompaa, mutta jalat olivat jo aika loppu. Yllättävän ylös pääsimme ennen kuin oli pakko kääntyä. Lasku oli päivän paras!

Laskimme takaisin laakson pohjalle ja lähdimme luisuttelemaan alas. On parempi mennä joen vasenta reunaa. Myöhemmin tulee silta, jossa pitää ottaa oikealle. Lumipulan takia loppumatka oli aika hidas. Varsinkin Lautamiehelle.

Reitti päättyy Buetin kylään. Me kävimme vielä ottamassa juomat ravintolassa ja siitä hyppäsimme junaan, jolla pääsee helposti takaisin Chamonixiin.

Sukset reppuun ja menoks. Täältä tullaan Courrie!

Kuvassa näkyy Cornun yläasema, josta reitti lähtee.

Tuolta tultiin! Kuva on otettu rinteestä, mutta miksi se näytti paikan päällä paljon jyrkemmältä?

courrier

Viimeisen laskupäivän aloitimme laskemalla rinteitä Le Tourissa. Rinteet olivat kivassa kunnossa ja oli mukava tykittää menemään. Tai no kuinka paljon offarisuksilla tykitetään? Puolilta päivin jatkoimme matkaa Flegerehen. Sieltä siirryimme pikkuhiljaa Breventin puolelle ja Cornun yläasemalle.

Kun asemalta otti vähän oikealle, lähti siitä jäljet ylös. Ajattelin, että kyseessä on pieni kipuaminen, joten jätin kypärän päähän. No lämmin siinä auringossa tuli. Nousu oli kuitenkin varsin helppo.

Ylhäällä oli kiva aurinkoiset maisemat. Lasku oli kuitenkin varjon puolelle. Jotta seinämälle pääsi, täytyi laskea pieni droppi. Tai minun mielestä se ainakin oli droppi. Se meni hienosti, mutta harmi, kun kukaan ei nähnyt ja kehunut minun suoritusta. Itse lasku oli reissun jyrkin. Laskin se aika rauhallisesti, sillä varjon puolella pinnanmuodot oli vaikea nähdä. Jee jee, oli kiva laskea vähän jyrkempää! Tästä jäi hyvä fiilis koko päiväksi.