Välipäivän laskuja lumikerolla
Meillä oli aikomus mennä Norjaan, mutta kehnon lumitilanteen vuoksi reissusuunnitelmat muuttuivat. Olin ollut hiihtovaelluksella Hetta-Pallaksen kansallispuistossa. Lumikeron juurella oleva Varkaanjärvenkota oli minulle tuttu. Päätimme lähteä sinne pariksi yöksi.
Kylmä hetki iltapäivällä, kun kaikki on harmaata.
Varkaanjärvenkota, luminen katto ja kynttilät.
Pallaksen tunturiylängöt ovat upeita ja tykkään, kun siellä näkee useita kilometrejä suuntaansa.
Sininen hetki on aikaisemmin aamupäivällä, mutta kaunis valo tämäkin.
Kaksikin ihmistä saa kodan täyteen. Illalla tietenkin löimme kamat kasaan, jos joku sattuisi tulemaan yöllä. Ei tullut.
Aika setti tavaraa lyhyelle retkelle.
Täältä tullaan retki
Ajoimme auton parkkiin Raattamaan Vuontispirtin lähelle. Kun ajaa hotellin oikealle jäävän risteyksen ohi, on vasemmalla parinkymmenen metrin päässä parkkipaikka.
Olimme pyytäneet tutuilta lainaan ahkion. Vaikka meillä oli tiedossa muutaman yön retki, oli se täynnä tavaraa. Minä olin hiihtäen liikkeellä, joten minun oli helpompi vetää ahkiota. Pakkasta oli aika paljon, mutta hiihtäessä tuli lämmin. Alkumatka meni helposti hiihtoladulla. Jossain vaiheessa kuitenkin täytyi mennä umpiselle. Muutama vuosi aikaisemmin tehty hiihtovaellus oli ollut myös joulukuussa. Mökin läheltä menee kansallispuiston raja ja linja on hakattu auki. Viimeksi sitä pitkin oli ajettu moottorikelkoilla. Nyt oli koskematonta lunta. Matkalla on muutama mäki, jotka oli todella vaikea nousta ahkion kanssa. Yhteistyöllä niistä onneksi selvittiin. Löysimme perille juuri ennen pimeää.
Toisena päivänä oli ilma onneksi vähän lauhtunut ja lähdimme laskuhommiin. Olimme liikkeellä lumikenkä&lauta combolla ja minulla oli vanhat sukset uusilla siteillä. En missään vaiheessa ollut tottunut tellujen NTN siteisiin ja varsinkin isoilla vuorilla ne olivat vaikeat laskea. Nyt minulla oli uuden karheat siteet. En ollut kuitenkaan ostanut uusia monoja. Tiesin, että monon kärjen pinnien reijät täytyy laittaa siteisiin tarkasti kohdalleen. Kuitenkin ennen lähtöä oli siteen kanssa säätämistä.
Kodan vieressä menee puro. Ylitimme sen ja suuntasimme mökiltä katsottuna oikealle metsään. Sieltä nousimme ylös päin kohti harjannetta. Siinä puurajan jälkeen minulla irtosi suksi. Minua kiroilututti ja sitten alkoi itkettämään. Ei helevetti suksi saa lähteä irti skinnatessa! Omia kamoja täytyy osata käyttää. Suksi onneksi pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän. Laskin sen luo yhdellä suksella, laitoin sen kunnolla kiinni ja uudestaan skinnaamaan.
Tunturinlaelle oli kiva hiihdelle. Kaikki reittimerkit ja pienet kivikasat olivat muuttuneet jättimäisiksi, kun lumikiteet olivat jäätyneet niihin. Tuuli oli vienyt kaiken irtolumen, mutta jäähile oli pehmeää. Oli todella kaunis kaamoksen sineys. Lumi tuntui kivalta suksien alla.
Laskut ovat aika lyhyitä, mutta niin ovat nousutkin. Jos haluaa, kierroksia on helppo tehdä useampi. Monesti näillä reissuilla on kuitenkin tärkeämpää itse retki kuin puuterilaskut.