sport lovet itävalta
Jos ottaa aamulennon Muncheniin, kerkeää siitä vielä hyvin puoleksi päivää laskemaan Itävaltaan. Meillä on tapana käydä Saksan puolella ostamassa auto täyteen ruokaa ja siitä ollaan tehty pisto Mellauhun. Lumet olivat siellä jo lämmenneet ja menneet kumpareiksi. Silti keskuksesta löytyy kivoja hissioffareilta. Esimerkiksi Ragazin ylhäältä on kiva reitti alas Sunneggiin. Mie niin tykkään niistä maisemista!
Daumkopfin takaa löytyy pitkä lasku. Täällä oli paljon laskettu, mutta ei se haitannut. Varsinkin alempana on enemmän tilaa ja sieltä saa valita oman linjan. Laskun loppuun ennen rinnettä voi paistaa aurinko. Se tarkoittaa aamulla kaameeta korppua ja iltapäivällä kivaa firniä.
Ehkä kerran lomassa käyn syömässä rinneravintolassa ja silloinkin yksin. Kuulemma ulkona eväät vaan maistuvat niin hyviltä.
Jos haluat, että kamat ei haise paskalle, älä varaa majoitusta talosta, jonka yhteydessä on navetta.
stubai glacier
Reissun rankin legi taisi olla ajomatka vuorten yli Mellausta Stubaihin. Stubai Glacier on korkealla, joten lämmöt ei ollut pilannut lumia. Tuuli oli kyllä putsaillut pehmeät lumet piiloon. Laskettiin kuitenkin rinteiden vierustoja. Välillä vähän liiankin innokkaasti, sillä jouduimme kävelemään ylös, että pääsimme takaisin hisseille.
Vähän pidemmän offilaskun saa, kun Daumkopfilta nousee muutaman metrin ylös päin. Siitä on helppo tiputtaa seinämälle toiselle puolelle laaksoa. Lasku viettää hyvin ja siellä on useampia linjoja. Lopulta lasku vie rinteelle, joka johtaa Gamsgartenin ala-asemalle. Koko lasku yläasemalta ala-asemalle on noin 1400 metriä. Siinä saa helposti pitkän kivan lasku.
Pfaffengell ja huippu on kuvassa vasemmalla. Jos osaisin, piirtäisin kuvaan laskulinjan, mutta en osaa.
Huipulla hymyilyttää!
Tiputus huipulta toiselle puolelle on jyrkkä. Keskellä näkyy jäätikkö, jota nousimme ja sivussa ylempänä on hissi, josta reissu alkoi.
Minä en vaan ymmärrä näitä hissimaskotteja!?
pfaffengell 3366
Oli tulossa aurinkoinen päivä, joten tiedossa oli skinnailua Pfaffengellille. Reitti lähtee laskulla Zoo-Shuttlen yläasemalta laaksoon, jolloin hissit jää laskijan vasemmalla. Mukavan laskun jälkeen skinit suksiin ja kohti jäätikköä. Skinnailun alku on hieman jyrkempää, kunnes tulee laakea kenttä jäätikköä. Sitä pitkin oli suora latu satulaan. Aurinko paitoi, joten mikäs siinä hiihdellessä. Voi kuitenkin olla aika tympeä paikka tuulella.
Ylitimme satulan ja huipulle noustiin sen toiselta puolelta. Testasin noustessa edellisenä päivänä ostettuja hankirautoja. Skinnasin viisi metriä ja alkoi hengästyttämään. Meno on aika paljon keveämpää ilman niitä. Rautoja ei oikeasti tarvinnut, joten kokeilu loppui lyhyeen.
Tämän reitin kaikki skinnailupätkät ovat melko helppoja ja niin oli nousumetrit huippuun. Ylhäältä näkyi muitakin laskijoita lähihuipuilla. Alue on laaja, joten sinne mahtuu porukkaa ja saa silti olla rauhassa.
Sää oli hyvä eikä huipulla edes tuullut. Evästeltiin siellä ja kuvailtiin maisemia. Lasku oli ylhäältä aika kovaa. Satulan jälkeen, kun päästiin taas jäätikölle, lumi vähän lämpeni. Jäätikkö oli sen verran loivaa, että siinä pystyi menemään niin lujaa kuin halusi. Välillä minulla on laskiessa paino liian takana. Nyt jäätiköllä laskin hyvillä läppäpaineilla ja ihmettelin, kun monot vähän niiasi. Asia unohtui ja ehkä 20 laskupäivää myöhemmin huomasin, että mononvarren pulttaukset ovat rikki. Molemmat varret ovat irti toiselta reunalta. Ei ihme, että meno oli ollut jotenkin pehmeää.
Jyrkin kohta laskusta on lopussa ja pääsimme korkkaamaan pienen kurun. Retki ei kuitenkaan lopu siihen, sillä laskun lopuksi täytyy vielä skinnata hissille. Nousu ei ole pitkä, mutta se oli osittain auringossa ja siinä tuli kuuma. Kiva retki, jossa nousua tuli noin 800 verttiä. Ei siis paha, mutta osa skinnailusta on yli 3000 metrissä.
Schlick 2000 näköalatasanteelta kuva hissille päin. Siinä näkyy myös laskulinjoja, joita aurinko pääsee lämmittämään.
Kun yrität ottaa kuvaa hypystä, ja tulos on tässä.
Schlick 2000
Itävallan loppuloma meni laskiessa Schlickissä hissioffareita. Täällä olisi voinut myös skinnailla, mutta laskettavaa riitti hisseiltä ja lumisadetta oli luvassa.
Ensimmäinen offari otettiin gondolin yläasemalta laskijan vasemmalta puolelta hissilinjaa. Kuru oli periaatteessa kiva, mutta sitä oli tosi raskas laskea. Mulla meno meni vähän taisteluksi. Vauhtia oli vaikea kontrolloida ja jalat väsyivät nopeasti. Alempana tulee vastaan puro, jonka ylitimme ja siitä luiruttelimme hiihtomajalle ja hisseille. Seinämään paistaa aurinko ja lumet paistuvat helposti. Siksi me ei tätä käyty laskemassa kuin kahdesti.
Muuten tuli laskettua toista puolta hissilinjaa. Kävelimme gondolin topista pienen nyppylän päälle ja siitä voi luisutella näköalatasanteelle. Näköalatasanteelta on useita linjoja, mitä voi laskea. Jos ei innosta nousta nyppylän päälle, voi sen reunalta lähteä myös laskemaan.
Tämä paikka on kiva lumisateella. Jos näkyvyys on kehno, voi täällä laskea puiden seassa.