vapaalaskua hakubassa

Voi kuinka minulla olikaan ikävä laskemista! Oli mennyt useita vuosia siitä, kun olin ollut koko päivän mäessä. Rinteet eivät vaan kiinnostaneet. Mutta nyt, nyt halusin laskea. Ongelma vaan oli, että minne lähteä. Sain messuilla vinkin Japanin pehmestä lumesta. Ostin lentoliput, varasin punkan hostellista, hankin uudet hiton leveät sukset ja kaikenmoista kamaa laskureppuun. Olin aikaisemmin reissannut siellä sun täällä, mutta tällä kertää jännitti. Mahtavaa!

Vihdoin kun pääsin perille, minua odotti ei niin siisti hostelli ja aikaerorasitus. Hostelli oli aussien bilepaikka, mutta se oli halpa. Siinä oli se hyvä puoli, että keittiössä oli aamulla hiljaista ja siellä pystyi tekemään aamiaisen rauhassa. Paikassa oli yötä myös ruotsalainen viisikymppinen mies. Tyyppi oli vähän kylmäkiskoinen, mutta sain häneltä vinkit siitä, miten päästä alkuun.

Vaikka silmiä painoi ensimmäisenä päivänä, suuntasin Happo-one rinteisiin. En ollut laskenut uusilla suksilla yhtään. Voi hitto, kun ne olivat vaikeat laskea. Olisinpa harjoitellut laskemaan niillä kotona. Toisaalta nyt oli aikaa laskea. Rinnelaskut ei vieläkään houkutellut ja ylimmiltä hisseiltä näkyi hienoja seinämiä. Sinne ei ollut kuitenkaan menemistä yksin.

cortina

Toisena päivänä se sitten lykästi, lumisade! Lunta oli tullut yöllä ja satoi edelleen. Menin ensimmäistä kertaa Cortinaan. Minusta jengillä oli puuterikuume päällä. Myöhemmin opin, että kaikki se tohina oli pientä verrattuna isoihin keskuksiin. Muutama japanilainen poika otti minut porukkaansa ja näytti linjat, mistä homma aloitetaan.

Ei mennyt kuin neljä laskua ja olin ihan poikki. Minulla oli jano ja olin häkeltynyt siitä kaikesta. Päivän laskut jatkuivat pienen tauon jälkeen. Tästä tuli minun paikka. Pieni paikka jossa on vain pari hissiä ja kylpylä, onsen. Ostin tänne typerän halvan kuukausilipun, jolla pääsi myös kylpylään. Juttelin melkein kaikille suomalaisille ja hankin laskuseuraa. Siinä samalla tutustuin maastoon.

Cortinassa voi laskea hissinalusia ja ylähissiltä voi tiputtaa metsään toiselle puolelle. ”Keskihissiltä” voi laskea vähän metsiä ja luisetella rinteeseen. Tai sitten sieltä voi laskea alas juna-asemalle ja tulla bussilla takaisin keskukseen. Tämä ei ollut, mikään minun lemppari. Tänne ei kannata lähteä aurinkoisella säällä, sillä lumi palaa hetkessä.

Ja sitten voi ostaa kymmenen nousua Norikuraan. Skinnata ylemmäs ja laskea Cortinan vastakkaisia seiniä. Laakson pohjalta voi mennä Norikuraan tai Cortinaan. Tai ainakin iltapäivällä voi suunnata onsenin altaisiin lillumaan.

Nämä reitit ovat helppoja. Ne ovat aika lyhyitä eikä ne ole kovin jyrkkiä. Ehkäpä vähän nynnyjä juttuja, mutta minulle ne sopi. Laskin näitä välillä jonkun kanssa ja välillä menin yksin. Happo-onen isot seinämät olivat komeita, mutta ne antoivat odottaa. Sinne ei vaan löytynyt seuraa.

retki tsugaikesta cortinaan

Minun ensimmäinen skinnausretki oli Tsugaikelta Norikuraan ja Cortinaan. Edellisenä iltana olin leikannut skinit suksiin ja se olikin aika operaatio. Pyysin apua ruotsalaismieheltä, mutta hän oli juuri sinä iltana vähän humalassa. Skinien leikkaus onneksi onnistui ja olin valmiina seikkailuun. Tsugaikella täytyi nousta gontsalla toppiin ja siitä tuolihissillä yksi nousu ylös. Tämä on varsin halpa retki, kun molemmat nousut voi ostaa kertanousuina.

Tein tämän retken loman aikana kolme kertaa. Tuolihissiltä täytyy laskea vähän alemmas ja skinnaus lähtee kissalatua pitkin nousemaan. Alussa reitti kiemurtelee, joten välillä voi oikaista metsän kautta mutkia suoriksi. Jos latua ei ole, sitä en viitsisi itse tehdä. Ylempänä voi sitten valita suuntaako oikealle vai vasemmalle. Minun tuntuman mukaan vasemmalla on vähän jyrkemmät seinät. Lasku laakson pohjalle on varsin kelpo.

Laakson pohjalla pitää skinit laittaa taas kiinni ja skinnata vastapuolen seinämää ylös. Lasku johtaa samaan kuruun kuin Cortinan ylähissiltä. Eli se on sen vastakkainen seinämä. Alhaalta voi luisutella Norikuraan tai Cortinaan. Minulla kun oli kuukausilippu, menin aina Cortinaan kylpemään. Minusta tämä on kiva retki ja, jos olet näillä seuduilla, kävisin laskemassa tämän.

Sitten tuli se päivä, kun lunta satoi ja satoi. Hissit olivat kiinni, tiet olivat tukossa ja lennot eivät lähteneet. Tiedossa olisi eeppistä laskua! Kunnes laskupäivä koitti. Olin lyöttäytynyt joidenkin aussien seuraan ja valmiina laskemaan. Tyypeillä ei ollutkaan mukana reppua. Kävi ilmi, että oltiin laskemassa rinteitä. Aika loogista, mutta en vaan ollut ajatellut sitä. Eeppinen päivä oli laskua rinteessä, jossa ei voinut laskea, sillä lunta oli liikaa. Ei siellä vaan päässyt eteen päin. Tulipa tämäkin koettua.

Happo-one

Koko kahden kuukauden aikana kävin vain kaksi kertaa laskemassa Happo-onen seiniä. (Rinteitä kävin laskemassa sentään useammin.) Ensimmäisellä kerralla laskin ylimmältä hissilitä laskijan oikealta puolelta. Ajatuksena oli skinnata korkeammalle, mutta tuuli oli niin kova, että se sotki suunnitelmat.

Laskussa oli vähän hakemista. Minua vähän jännitti siellä, kun jäin jonkun kumpareen päälle hannailemaan. Ei se ollut edes paha, mutta joskus vaan pitää kerätä itseä. Lasku vei lähelle minun majapaikkaa, joten sieltä oli hyvä luisutella ja kävellä kämpille.

Vihdoinkin sain seuraa Happo-onen isommille seinämille. En tiedä oliko ne isoja vai ei, mutta olin tuijotellut niitä reissun ensimmäisestä päivästä lähtien. Ne oli kasvanut minun mielessä isoiksi. Skinnaus ylös päin oli varsin maltillinen. Lumi ei ollut parhaimmillaan, mutta ei sillä ollut väliä. Lasku oli kiva ja se päätyi joelle. Joki täytyy ylittää kahlaamalla tai ainakaan minun jalat eivät ole niin pitkät, että voisin hypätä sen yli. (Japanissa ei ole kunnon muovipusseja, joten niitä kannattaa ottaa parit mukaan kotoa.)

Joelta pääsi luisuttelemaan tien laitaan. Sinne voi soitta taksin, jos osaa. Me luisuteltiin tien laitaa ja bootbackättiin metsästä rinteen laitaan. Tämä meni varsin kätevästi, mutta kyllä siinä kuuma tuli. Tämän jälkeen kävimme laskemassa vielä yhden laskun huipulta. Menimme kuitenkin laskijan oikealta puolelta. Tämä oli tuttu paikka ja tarjolla oli kivaa firniä. Tästä laskusta jäi mieleen myös kunnon pannutus. Tellusiteistä ruuvi oli vähitellen ruuvaantunut auki. Jossain vaiheessa laskua se sitten korkkasi. Ei siinä käynyt kummemmin, mutta sen jälkeen olen tarkistanut siteet välillä. Se oli mukava päivä Hapossa!