Nora ja vuoret

MELLAU DAMULS

Olimme perillä noin yhdeltä. Parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, mutta rinteessä se ei onneksi näkynyt. Täällä on silleen reilu meininki, että hissilippujen hinnat laskevat, kun päivä on edennyt pidemmälle.

Uutta lunta ei ollut satanut, mutta hissioffareita löytyi hyvin. Tämä oli Lautamiehelle tuttu paikka, joten paikka oli helppo ottaa haltuun. Tänne tullaan uudestaan.

PIScHAHORN 2980

Sveitsissä Davosin takana on pieni laskettelukeskus Pischa. Siellä pyöri yksi gondolihissi. Lippu oli suolaisen hintainen. Me ostimme päiväliput, mutta kertanousujakin olisi ollut tarjolla.

Gondolilla ylös ja siitä heti skinit kiinni. Meillä ei ollut kunnon karttaa, mutta olimme saaneet kavereilta hyvät ohjeistukset. Reitti oli muutenkin helppo, sillä siinä oli latu valmiina.

Meillä matka eteni rauhallisesti. Skinnattavaa oli vain 500 verttiä, mutta korkeus tuntui painavan. Tai sitten vaan jalat olivat vielä tönköt reissun ensimmäisellä nousulla. Lopussa harjanteella oli vähemmän lunta ja siinä nousu oli vähän haastavampaa. Ylhäällä ei tuullut, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja huipulla oli ihanan rauhallista.

Jatkoimme huipulta matkaa eteen päin, jotta saimme paremmat laskulinjat. Nousulatu jäi reilusti laskijan oikealle. Lasku tuntui tosi pitkältä! Olin jotenkin ihan liekeissä siitä. Alhaalla lumi lämpeni ja meno muuttui vaikeammaksi. Se ei fiiliksiin vaikuttanut.

Lasku päättyy tielle, josta on helppo kävellä takaisin hissille. Se verran matkaa kuitenkin on, että kypärää ei kannata jättää päähän. Ei ainakaan tuossa auringon paisteessa.

Laskimme vielä pari laskua hissioffaria. Minulla jaloissa painoi edellinen lasku. Hissioffarit olivat jo puhki koluttuja eikä meno onnistunut. Vai olisiko ollut jo nälkä. Niin tai näin, kiva pieni keskus, josta varmasti löytyy kivaa laskettavaa lumisateen jälkeen ja myös näin myöhemminkin.

mAdrisa rundtour

MONTAFON

Meidän matka jatkui Montafoniin. Meidän kaveri oli ollut siellä oppaana ja hän oli vuokrannut sieltä majatalon. Meitä oli siellä noin 12 hengen porukka. Tosi kiva paikka, jossa oli useita huoneita ja oma keittiö.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme isolla porukalla laskemaan offarikierrosta. Reitti on hauska siinä mielessä, että siinä skinnataan Itävallasta Sveitsin puolelle ja takaisin. Reitillä on oma hissilippu, joka käy Sveitsin puolella.

Reitti lähtee Gargellenistä, jossa noustaan muutamalla hissillä ylös päin. Siitä on melko maltillinen skinnaus harjanteelle. Aurinko porotti koko ajan eikä tuullut, joten meno oli aika lämmintä.

Ylhäällä on rajapyykki ja siitä siirrytään Sveitsin puolelle. Alas lasketaan isoa kenttää, josta sai valita oman linjan. Ylhäällä lumi oli pehmeää, vaikka oli aurinkoinen päivä. Alempana pinta muuttui kovemmaksi, mutta eipä se haitannut. Alhaalla piti vetää reilusti poikkaria, että pääsimme kylille.

Pidimme St. Antonien kylässä evästaukoa ja tilasimme minibussin. Kyydin saamisessa meni oma aika, joten siinä kerkesi käydä viereisässä kahvilassa ja ottaa melkeinpä nokoset.

Bussi vei meidät toiseen hiihtokeskukseen, jossa nousimme parilla hissillä. Sieltä on kiva pieni lasku kuruun, jossa laitetaan taas skinit kiinni. Tämäkin hiihto on varsin maltillinen. Se tuntui menevän enemmänkin poikittain Madrissan viertä kuin ylös päin. Ongelma oli auringon paiste, joka oli kerennyt lämmittää seinää. Siinä oli monia kohtia, joihin ei tehnyt mieli pysähtyä.

Lopulta pääsimme satulaan, josta oli vielä lasku Gargelleniin. Sieltä meidän reissu oli alkanutkin

MADRISELLA 2466

Aamupäivä meni rinteitä laskiessa Gashurnilla. Puolilta päivin lähdimme pienelle retkelle Madrisellalle. Reitti lähti Burliftin yläasemalta. Reitillä oli käyty, joten latu löytyi valmiina.

Reitin alkupuolella on yksi hieman jännä kohta. Seinämä ei ole pitkä, mutta siihen paistaa aurinko ja muoto on epäilyttävä. Me olimme hyvissä ajoin liikkeelle ja pääsimme siitä ohi helposti. Muuten skinilatu menee harjannetta pitkin ja sitä oli helppo seurata.

Tuuli oli tainnut viedä huipulta lumet ja se ei näyttänyt kivalta. Siksi päätimme laskea alas vähän alempaa. Reitillä oli ollut väkeä ja oli myös meidän kanssa yhtä aikaa. Se ei haitannut. Aurinko paistoi ja laskettavaa riitti.

Päivää oli vielä hyvin jäljellä tämän laskun jälkeen. Mentiin vielä muutama hissioffari, johon yhteen kuului pieni skinnaus takaisin hisseille.

GASHURNILTA GARGELLENIIN valiseraspitze?

Meidän retki alkoi Gashurnilta Rinderhutte Bahn hissin yläasemalta. Sieltä narun ali ja pieni tiputus seinämälle. Seinämää pitkin pitää vetää poikkaria useampi satametriä. Mikäs siinä mennessä, jos ei ole liikkeellä laudan kanssa. Meno voi olla todella haastavaa tai näin ymmärsin. Laskimme Lautamiehen kanssa suosiolla vähän alemmas, jotta jalat sai helpotusta. Skinnaamista tuli vähän enemmän, mutta mitäpä siitä.

En muista, mille huipulle lähdimme skinnaamaan. Mahdollisesti Valiseraspitzelle. Skinnaaminen meni tosi kevyesti ja taisi olla minun nopein nousu siihen mennessä. Meitä oli vähän isompi porukka liikkeellä ja olimme lähteneet liikkeelle heti aamusta. Topissa taisimme olla ennen puoltapäivää. Mietimme mitä tehdä. Odottaisimmeko, että aurinko lämmittää laskettavaa seinämää vai lähdemmekö heti alas. Liian lämpimäksi emme halunneet päästää seinää. Päätimme laskea alas, mikä oli virhe. Seinämä oli vielä varsin jäinen eikä se ollut muuttunut firniksi.

Lasku meni joutuisasti kurun pohjalle. Välillä oli vanhoja lumivyöryjen jälkiä, joita oli haastavampi laskea. Lopulta kurun pohja vei Gargellenin rinteisiin ja rinneravintolaan. Aurinko paistoi ja ulkona tarkeni syödä omenastrudelia.

SILVRETTA Getschnerspitze 2975

Tämän päivän laskettelukeskus oli astetta mielenkiintoisempi. Tiesimme, että luvassa olisi kabiinihissi, tunnelibussi ja keskus, jossa on vain yksi hissi. Meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, mitä tulisimme tekemään. Suunnitelma ei ollut hinkata yhtä ankkurihissiä keskuksessa. Helppo ja suosittu reitti olisi nousta Hennekopfille. Suuntasimme sinne päin eläkeläisten kanssa.

Hiihtelijöitä oli paljon ja reitti alkoi epäilyttämään. Vesisateen takia oli tullut välipäivä, joten jaloissa oli poweria. Halusin jonnekin korkeammalle. Reitiltä sivussa näkyi nyppylä ja ehdotin, että kävisimme laskemassa sen. Vaikka nyppylä ei ollut korkea, nousimme sen päälle ja laskimme sen.

Päivä oli vasta alussa, joten mitä nyt? Vähän kauempana näkyi seinämiä, joten päätimme lähteä niitä kohti. Ylängöllä näkyi kaksi muutakin hiihtäjää, jotka olivat menossa samaan suuntaan kuin me. He vaan lähestyivät vuoria toiselta suuntaa. Jossain vaiheessa mekin pääsimme ladulle ja hiihto helpottui.

Kun jyrkempi nousu alkoi, huomasimme, että kaksi hiihtäjää oli meidän tuttuja. Olipa sattuma! Lopussa nousu oli sen verran haastava, että sukset piti ottaa kantoon. Tuli vähän seikkailufiilistä. Pojat kävivät vielä kiikkumassa kivikasan päällä ja huiputtivat vuoren kunnolla. Minulle riitti tämä nousu. Emme olleet kartasta valinneet topitettavaa vuorta, mutta oletan, että olimme Getschnerspitzellä.

Laskussa oli muutama hieman jyrkempi kohta ja siinä sai olla tarkkana. En halunnut osua kiviin. Yläosa oli hauska ja olin tyytyväinen, että tulimme tänne. Ylängöllä lumi oli vähän lämpimämpää ja meno oli haastavaa. Varsinkin laudan kanssa vauhdit loppui. Olimme nousseet toista kautta, joten yllätykseksi lopussa oli vielä vähän viettävämpää ja kivaa firnilaskua.

Jotta laakson pohjalta pääsee takaisin bussille, pitää nousta ylös laskettelurinne. Enää ei ollut jaloissa virtaa, joten ostin hissillä kertanousun. Ennen bussimatkaa join vielä ravintolassa erittäin herkullisen limsan.

LIVIGNO

Majatalon vuokra päättyi Montafonissa, mutta meillä loma vielä jatkui. Laskupaikoilla oli ollut lämmintä ja sateista. Pohdinta oli kova, että minne matka jatkuisi. Päätimme lähteä Italiaan!

Livigno on osa Italiaa, mutta se on maantieteellisesti erikoinen paikka. Sinne pääsee vain yhtä tietä pitkin tunnelin kautta. Tunneli on maksullinen ja sitä pääsee kerralla vain yhteen suuntaan . Emme ymmärtäneet ajaa suoraa tunneliin. Pohdimme ennen tunneli, missä maksu suoritetaan, mutta se oli vasta tunnelin toisessa päässä. Livingnossa on kai tax free juttuja ja muita etuja. Minusta paikka tuntui vaan kalliilta.

Ajopäivän iltana etsimme karttaa ja mietimme minne mennä ja mitä tehdä. Onneksi kartta löytyi ja suunnitelma saatiin kasaan. Aamulla menimme bussilla niin pitkälle kuin laakson pohjalla oleva tie vie. Pellolle on ajettu latu, jota lähdimme hiihtämään. Pian kuitenkin suuntasimme metsätielle oikealle. Edellisenäkin päivänä oli satanut vettä ja lumet olivat vähissä. Välillä kannoimme laskukamoja ja välillä pystyimme skinnaamaan.

Ihan reilun skinnailun jälkeen kuului ääntä. Olimme tulleet melkein kaksi tuntia ja olimme päässeet helikopterin laskeutumispaikalle. Voi hitto! Jengi laskee täällä heliskitä ja me skinnaillaan. Edessä aukeava alue oli kuitenkin iso. Helikopterilta laskettiin oikeanpuoleisia seiniä. Me päätimme mennä kurua pidemmälle ja kääntyä vasemmalle.

Oli aika lämmintä ja matka tuntui pitkältä. Välillä oli vyöryjälkiä ja välillä pehmäempää lunta. Jossain vaiheessa skinit alkoivat kerätä lunta. Kaameita paakkuja suksen pohjassa. Ei ihmettä meno takkusi. Alkoi vähän tympässä koko meno. Jonku aikaa vielä sinnittelin ja sitten oli aika kääntyä.

Lasku oli ihan kiva. Mukavaa menoa, mutta ei mitään erikoista. Ennen helikopterin laskupaikkaa, lumi muuttui todella märäksi. Tuntui, että se valui pois suksen alta. Seinämä oli kuitenkin sen verran loiva, että lasku onnistui.

Lopuksi oli vielä alaspäin luisuttelut ja hiihtämiset metsätietä pitkin. Välillä oli tosi loivaa ja välillä tiellä olin ihan pulassa. Lunta oli niin vähän, ettei käännöksiä pystynyt tekämään. Saattoi laskea vain suoraa alas päin, mutta silloin vauhti kiihtyi. Kunnon funslope.

Laskimme Livignossa vielä muutaman päivän rinteitä. Niitä oli molemmin puolin laaksoa, joten aurinko lämmitti niitä eriaikaan päivästä. Välillä oli kovaa rinnettä ja välillä sohjoa. Livignosta lähdön kanssa sai olla tarkkana, sillä tunneli on välillä suljettu. Me ajoitimme lähdön aamuun ja se meni onneksi ongelmitta.

kaunertatall

Seuraavaksi päätimme lähteä Kaunertalliin. Tie tuntui loputtomalla mutkittelulta ylös päin. Oli todella sankka sumu ja näkyvyys oli vain muutamia metrejä. Matkan varrella on pato ja järvi. Olimme ymmärtäneet, että yleensä tie menee toiselta puolelta järveä, mutta nyt sinne oli tullut lumivyöryjä. Tie, jota ajoimme, oli aika kapea ja mutkittelu jatkui.

Kun vihdoin pääsimme keskukseen, tuntui se todella symppikseltä. Oli tuolihissiä, gondolia ja ylhäällä jopa ankkureita. Täällä pärjäsi aloittelijakin. Sumu tuli ja meni. Emme skinnailleet vaan tutkailimme hissioffareita. Ihan mukavia pätkiä löytyi. Vuokraamossa taisi olla läskien suksien testipäivä. Offareita laski useampikin porukka, ja oli kiva nähdä naisia laskemassa.

Päivän erikoisin episodi sattui vessareissulla. En saanut ovea auki. Kääntelin lukkoa suuntaan jos toiseenkin, mutta mitään ei tapahtunut. Huusin apua ja onneksi joku nainen puhui englantia ja haki henkilökuntaa paikalle. Valitettavasti siitä ei kuitenkaan ollut apua. Minulla oli kuitenkin työvälineitä repussa, joten ruuvasin oven pois saranoilta. Lopuksi ojensin oven työntekijälle, pahoittelin tilannetta ja eikun takaisin rinteeseen.

Normaalista poiketen kävin lounaalla. Tietenkin yksin, sillä Lautamies oli tullut laskemaan eikä syömään. Tarjottimen suojapaperiin oli printattu suunnitelma tulevista hisseistä. En tiedä kuinka pitkälle vietyjä suunnitelmat olivat, mutta ne olivat mielenkiintoisia. Suunnitelmana oli rakentaa pari hissiä laaksosta toiseen. Niiden avulla ja skinnaamalla saisi tehtyä pidemmän vaelluksen laaksosta toiseen. Jos projektille löytyy rahat, menee siihen varmasti useampi vuosi ennen kuin se toteutuu. Täytyy joskus ottaa selkoa onko keskuksessa tapahtunut muutoksia.

Paluumatkalla sumu oli jo hälvennyt, joten näimme vähän maisemiakin.

Loppuloma menni Söldenin laaksossa ja siellä suunnalla. Kävimme muutamassa eri keskuksessa laskemassa rinteitä ja vähäisiä hissioffareita. Tällä reissulla lämpö ja vesisateet vähän vesittivät menoa.