kaamos laskut norjassa
Kävin Vihdissä laskemassa rataa ja seuraavana päivänä ajoimme Rukalle. Parin laskupäivän jälkeen ajoimme Pyhälle hakemaan kaverin kyytiin ja teimme yhden retken Pyhällä. Sen päätteeksi oli ajo Lyngeniin päin ja leirintäalueen mökki odotti meitä Skibotnissa. Lyngenissä ensimmäinen laskupäivä oli 3.1. Kiva aloitus vuodelle 2017!
Storhaugen oli ensimmäinen vuori, jolta laskiessa oli kunnon merinäköala.
Alempana oli parempi näkyvyys, vaikka hämärä alkoi jo laskeutua.
Storhaugen 1142
Ajoimme auton hautausmaan parkkipaikalle. Siellä oli toinenkin suomalainen auto. Autosta nousi meille tuttuja miehiä. Hauska sattumus! Lähdimme liikkeelle 9.15, jolloin hämärä oli taittumassa valoksi. Skinnilatu lähti nousemaan ylös puron viertä.
Puurajan tuntumassa pilvet ilmestyivät ja näkyvyys vähän heikkeni. Lumi oli hyvä laatuista, mutta sitä olisi voinut olla vähän enemmän. Paikoitellen näkyi kiviä, joten selkeä sää oli kaikin puolin tarpeen. Ylös päin noustessa huippu onneksi aukeni.
Ylhäällä oli tosi kaunista, mutta minulla palelsi. Tuuli oli aika navakka, joten yritin välpätä kamat mahdollisimman nopeasti. Lasku meni kivasti eikä sukset kolisseet kiviin.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meri näkyi näin hyvin laskiessa. Tosi mageeta! Tämä vuori oli aika helppo kohde. Koko retkeen meni vajaa neljä tuntia. Valoisaa aikaa oli 9.30-13.15. Hämärää oli noin tunti pidempään. Tämä vuori mahtui hyvin tuohon aikaikkunaan. Reissun loppuajaksi olimme varanneet majoituksen Tamokista Aadnen autotallin yläkerrasta.
Sjufjellet, auringonkajo, kuu ja vuoret. Siinä on meditaatio paikka kohdallaan.
Vauhdin hurmaa, vaikka melkein tasaiselta näyttää.
SJUFJELLEt 1086
Päätimme lähteä tuttuun paikkaan, sillä se oli lähellä ja helppo mesta. Sjufjellelle nousua tulee noin 800 vertiä. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä yhdeksältä. Oli vähän viileämpää, joten olin laittanut untsikan laskutakin alle. Ajattelin riisua sen, kun tulee kuuma.
Nousulinjaa piti vähän hakea, sillä jälkiä ei ollut. Puurajan jälkeen lumen pinta vähän epäilytti, joten mietimme turvallisinta linjaa. Nousu meni kuitenkin hyvin. Johtuen varmaan siitä, että en mennyt ekana. Topissa oli kaunis auringon kajo ja kuutamo näkyi.
Laskin alas aika läheltä nousulinjaa. Ylhäällä oli kiva antaa mennä. Puurajaa lähestyessä naamaa alkoi kylmätä. Samalla luisto meni huonoksi. Tienlaidasta piti kävellä vielä majapaikkaan. Laitoin sukset kiinni reppuun ja lähdin kävelemään. En jäänyt odottelemaan muiden säätöjä, sillä minulla oli kylmä. Ajattelin, että kävely lämmittäisi kropan. No ei lämmittänyt!
Majapaikan mittarista katsoimme, että pakkasta oli -31! Ei ihme, että oli kylmä. En ole koskaan ennen laskenut noin kylmässä ja toivottavasti ei tarvitse laskea uudestaan. Kun pääsin sisälle ja otin laskutakin pois, oli untuvatakki kastunut hikihöyryistä ja muuttunut valkoiseksi jäähyhmäksi. Ei siis kannata pukeutua näin.
Jos Sjufjellellä oli komea auringon kajo, ei Perstinden jäänyt siitä yhtään jälkeen.
Huippuposeeraukset tietenkin suksien kanssa. Odottelen tässä yhteistyösopimusta K2 kanssa :)
PERSTINDEN 917
Täältä tullaan Perstinden! Auton laitoimme parkkiin kuin Rassevariin mennessä pienen tien varteen. Auton mittari näytti -20. Siinä sitten vaan toivoin, että on inversio ja ylhäällä lämpimämpää.
Skinnailu lähti tiepohjaa pitkin ylös. Onneksi sitä pitkin oli menty moottorikelkalla ja skinnaus eteni hyvin.Ylempänä lumi oli niin kovaa, että mitään latua ei tarvinnut. Sai mennä juuri siitä, mistä halusi.
Kylmyys ei haitannut matkalla, mutta olin varustautunut normaalista poiketen termospullolla. Olin vähän jännännyt, että jäätyykö minun vedet. Nyt oli mukana lämmintä siirappivettä ja Twixiä. Yhtälö toimi hyvin! Itse asiassa tältä reissulta minulle on jäänyt tavaksi ottaa Twixejä evääksi. Ne ei jää hampaisiin kiinni, kuten jotkut pähkinäiset suklaapatukat. Minua ärsyttää skinnailla ja ottaa hanskaa pois kädestä, että voi kaivella hampaiden väliä.
Oli todella kaunista! Hieno aurinko ja kauniit maisemat, vaikka paikka on aika matala. Harvoinpa topissa maisemat ovat kehnot. Lasku oli aikamoista röykytystä. Aallon korkeus oli 30-40 senttiä. Minulla oli merisää mielessä, sillä lumen pinta muistutti aallokkoa. Laskulinja vietti sivuttain ja lopussa oli säätämistä Lautamiehen kanssa. Hänellä tuntui vauhti loppuvan, joten minun piti laskea jälkeä edeltä.
Noin kolmen tunnin pieni retki. Skinnailu ei ole koskaan ennen tuntunut noin helpolta. Tämä oli sopiva kohde kaamoslaskemiseen, mutta eipä tänne tarvi tulla enää toista kertaa.
Kylmä oli, mutta ulos piti mennä vielä kuvailemaan vuoria.
BLÅBÄRTINDEN
Reissun viimeinen päivä meni metsikössä. Päätimme pitää lyhyen päivän ja laskea pehmeää lunta puurajassa. Muilla oli lumikengät jalassa, joten minulle jäi ladun tekeminen. Oli vähän hankala hahmottaa reittiä ja jyrkempiä kohtia oli hyvä varoa. Laudalla meno oli kuulemma kivaa, mutta minua vaan turhautti säheltäminen. Tulipa kuitenkin vielä käytyä lumilla.
Lopuksi olikin ruokailu ja kamojen pakkaaminen. Ajomatkat ovat tammikuussa pimeitä ja laskupäivät lyhyitä, mutta toivottavasti pääsen vielä joskus toiste kaamoslaskemaan Norjaan.