pyöräillen pogostankierros
Olimme rokkaamassa Ilosaaressa ja festivaalin jälkeen maanantaina ajoimme Ilomantsiin. Kävimme sieltä kaupasta ruokaa ja autossa istuskellen kuuntelimme Juicen laulun Ilomantsi. Sieltä ajoimme yöksi Petkeljärven luontokeskukseen. Luontokeskuksella on leirintäalue ja sisätiloissa on noin kymmenkunta huonetta vuokralla. Olimme ajatelleet, että rokin jälkeen on hyvä ottaa unet sisällä.
Aamulla pakkasimme pyörät ja herkkuja autoon. Ajoimme auton Teponsärkkään ja aloitimme Pogostankierroksen ajamisen sieltä. Suunnitelmana oli ajaa takaisin yöksi Petkeljärvelle ja seuraavana päivänä autolle. Siksi oli tärkeää jättää autoon seuraavalle päivälle motivaatioherkut.
Kaunista ja helppoa neulaspolkua oli ihana ajaa helteessä.
Oli pakko todeta, ettei litkut pidä ja laittaa sisäkumi tilalle. Minulla oli koko reissulla mukana vain yksi sisuri. Mietitytti, että mitä jos seuraavana päivänä käy rengasrikko.
teponsärkkä-petkeljärvi 53 km, 9 h matka-aika ja 5:45 h pyöräilyä
Pogostankierroksella on useita taukopaikkoja, joissa voi myös yöpyä. Me halusimme kuitenkin pitää kantamukset maltillisina. Meillä oli mukana vettä, ruokaa, trangia, uimakamat ja pyörän huoltojuttuja. Siinä tuntui olevan tarpeeksi tavaraa varsinkin, kun tiedossa oli hellettä.
Ajo lähti Susitaivalta pitkin. Polkua oli kiva ajaa ja metsässä oli mukava mennä. Kävimme tutkimassa Särkkäjärven tuvan ja jatkoimme matkaa Ölkönlammen suuntaan. Tämän osuuden nimi on Kulkijan polku. Se on noin 24 kilometriä pitkä. Reitti on suunniteltu vaellusta ja maastopyöräilyä silmällä pitäen. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että reitti menee suurilta osin metsätietä ja ihan oikeaa tietä pitkin. Reitti oli vähän tylsä ja olin tyytyväinen, että olimme liikkeellä pyörällä eikä kävellen.
Ölkönlammella pysähdyimme tauolle ja kävimme siinä kastautumassa. Lampi oli virkistävä, mutta vesi taisi olla aika humus pitoista. Kun vedestä nousi, oli iho hieman rusertava. Pysähdys oli kuitenkin tarpeen. Kiieskankankaan laavun ajoimme ohi. Ohi vilkaisulla se näytti uudelta, mutta siinä ei taida olla isommin vettä vieressä.
Mäkilinnaan oli merkattu nähtävyys. Se poikkesi reitiltä muutama sata metriä ja päätimme käydä siellä. Minä jätin pyörän suosiolla polun laitaan ja kävelin sinne. Reitti vie ensiksi alas, ylittää pienen kosteikon ja siitä ylös mäen päälle. Mäen päällä ei ollut mitään. Mäen laella on kuulemma tasoitettu alue. Hieman hymyilyttää nämä meidän nähtävyydet.
Matkan edetessä reitti muuttui mielenkiintoisemmaksi. Se eteni kivasti vesistöjen vieressä ja kävimmekin uudestaan uimassa. Minulla oli kuuma! Ennen Tetrijärveä rengas alkoi vuotaa. Toivoin, että litkut olisi paikannut sen, joten pumppaustaukoja tuli muutama. Tetrijärvellä keittimme trangialla vähän lounasta ja uskoin renkaan olevan kunnossa. Maasto oli kivaa ajaa, mutta hetken päästä oli luovutettava ja vaihdettava rengas.
Keltasilmässä pidimme vielä pienen tauon. Meillä oli vesi loppunut ja mietimme juodakko järvestä vai ei. No miksipä ei juoda. Alue oli tosi kaunis ja aurinko paistoi rannoille ihanasti. Tästä oli vielä kolmisen kilometriä majapaikkaan ja limun ääreen.
Ensimmäisestä päivästä jäi mieleen tieosuudet. En missään nimessä lähde vaeltamaan Pogostankierrosta. Mietityttää, että eikö näin harvaan asutulla alueella olisi löytynyt polkuja maastosta. Toisaalta helteessä ajaminen oli aika raskasta ja join kaiken veden, mitä minulla oli mukana. Haastavampi reitti olisi voinut tehdä tepposet tässä säässä.
Vähän oli jo uuvahtaneen näköinen pyöräilijä, vaikka oli vasta lounastauko. Meitä vastaan tuli kaksi pyöräilijää, jotka olivat ajamassa koko kierroksen yhtenä päivänä. Minulle kahden päivän tekniikka sopi paremmin.
Jihaa!
Petkeljärvi-teponsärkkä 42km, 7 h matka-aika ja 5:13 h pyöräily
Seuraava aamu alkoi rauhallisemmin, kun ei tarvinnut autoilla mihinkään. Reitti lähti tien suuntaan, mutta se meni onneksi metsässä. Ilo oli kuitenkin lyhyt, sillä reitillä Möhköön oli tieosuuksia. Ensimmäisen tauon pidimme jo ennen maantieosuuksia, kun karttaan oli merkitty nähtävyys. Se oli Oinassalmen sotamuistomerkki.
Möhkössä kävimme laivakahvila Mantassa. Se oli vasta aukeamassa, mutta saimme sieltä jäätelöt ja juomat. Olin käynyt Mantalla aikaisemminkin. Minusta se on käymisen arvoinen nähtävyys. Tällä kertaa emme kuitenkaan kierrelleet vanhalla ruukilla vaan jatkoimme matkaa.
Maasto oli vaihtelevaa ja ajaminen eteni hyvin. Tällä kertaa kuitenkin metsässä ei tehnyt mieli pysähdellä, sillä sääsket olivat löytäneet meidät. Välillä oli tiepohjaa, hakkuuaukiota, ajoa pitkässä heinikössä ja kapeaa polkua korkeiden puiden välissä. Minulle jäi mieleen pitkä loivahko alamäki, joka välillä ristesi ojituksen kanssa. Niin pitkä se ei ollut, että olisin löytänyt sen kartasta. Se taisi olla hauska, kun on jäänyt mieleen. Kaiken kaikkiaan reitillä oli enemmän maastopyöräilyä ja se oli mukavampi kuin eilinen osuus.
Öykkösenvaaraan oli merkitty muistomerkki, joten teimme taas pienen poikkeaman reitiltä. Siellä oli kunnostettu sotarakennelmia ja iso muistomerkki. Erikoista ajaa tietämättään tällaiselle muistomerkille keskelle metsää. Se muistuttaa kuitenkin siitä, kuinka lähellä olemme Venäjää.
Teimme lounaan Pohjoisella Pitkäjärvellä. Siellä on kunnon autiotupa ja kiva tulipaikka rannassa. Ajelut etenivät hyvin. Kävimme vielä uimassa Särkkäjärvessä ja jatkoimme Susitaivalta pitkin takaisin autolle. Teponsärkkä on iso aukea alue, mutta siellä ei näkynyt muita.
Ajoimme autolla vielä yhdeksi yöksi Petkeljärvelle. Varasimme rantasaunan illaksi ja kävimme rentoutumassa. Pidin luontokeskuksesta ja sen tarjoamista palveluista. Keskus tarjoaa myös ruokaa, mutta me teimme omat ruoat asukaskeittiössä. Ulkona olisi ollut grillipiste ja kota. Oli kuitenkin metsäpalovaara, joten emme tulistelleet. Keskuksesta saa myös varattua kanootteja ja kajakkeja. Ainoa harmi oli, että paikka kaipaisi vähän kunnostusta. Toivoisin, että Metsähallitus ei unohda sympaattisten pienten paikkojen ylläpitoa.