vapaalaskua norjassa
Pääsiäinen oli tulossa, joten me suuntasimme taas kohti Norjaa ja Lyngeniä. Yövyimme aluksi kaverin vuokraamassa talossa ja siirryimme sieltä Tromsaan hotelliin. Oli kiva päästä käymään myös Kvalöjalla. Sinne saakka ei viitsi lähteä ajelemaan, jos ei ole yötä Tromssan suunnilla.
Holmbukttindenillä oli kaunista, mutta kovin haastava valo laskemiseen.
HOLMBUKTTINDEN 1666
Ensimmäisenä päivänä lähdimme koko porukan kanssa yhdessä retkelle. Vuori oli aika lähellä majapaikkaa ja autot sai kätevästi parkkiin tien laitaan. Oli luvattu epävakaista säätä, mutta aamusta aurinko vähän paistoi. Se antoi hyvän buustin alkuun.
Nousu lähti etenemään hitaan tasaisesti. Tiesin, että matkassa oli kova kuntoista sakkia ja vähän jänskäilin, miten pysyn menossa mukana. Ihan hyvin se kuitenkin meni. Vaikka minulla on aika paljon käytetyt monot, tulee niistä aina rakot kantapäihin. Se aiheutti ylimääräistä teippailua ja säätöä, mutta mitäpä siitä.
Noin 1000 metrissä näkyvyys alkoi mennä. Kaikkialla oli tasaisen valkoista. Se taisi olla minun pelastus, sillä 1200 metrissä minun jalat olivat lyijyä. Suurin osa porukasta pysähtyi 1320, kun seinämä alkoi tasaantua. Onneksi. Muutama meistä nousi vähän ylemmäs, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tai paukkuja siihen.
Pilvet tuli ja valo oli entistä kehnompi. Ylhäällä lumi oli hyvää, mutta sitä oli haastavaa laskea. Edellä laskeneen jäljet auttoivat näkemään pinnanmuotoja. Noin 300 verttimetrin jälkeen lumi muuttui kaameaksi. Jouduimme laskemaan koppuraista vyöryjälkeä pitkin. Aikamoista ränttä tänttää!
Puurajan tietämillä meno rauhoittui ja oli kiva laskea autolle. Minulla taisi olla vähän nestehukkaa, mutta autolla oli voittaja fiilis! Nousua 1380! Hyvä Minä!
Sormi ja vuori. Ja sanoisin, että väärä kohta. Kovin yleistä, että olen menossa johonkin ja matkalla ilmenee, että olen menossa toisaalle. Nyt suuntana Store Lakselvtinden.
Lautamies pisteen kokoisena. Kuru on oikealla, mutta sitä välttämättä erota kuvasta.
Kuru ylhäältä.
STORE LAKSELVTINDEN 1616
Taivaallisenrauhanaukio 1340
Majapaikan ikkunasta näkyi tämä vuori, joten tänne oli helppo suunnata. Menimme kuitenkin autolla vähän lähemmäs, sillä vaikka vuori näkyy ikkunasta voi sinne olla kuitenkin matkaa. Auton sai hyvin parkkiin pellon laitaan, kun meni kirkon viereistä tietä.
Lähestyminen on periaatteessa helppo, mutta siltä se ei tuntunut. En tiedä valitsimmeko muutenkin huonon linjan vai oliko meno haastavaa vyöryjälkien vuoksi. Pinta oli välillä kovaa, joten suksi lipsui. Välillä oli kovia lumikökkäreitä vyöryn jäljiltä.
Lumi oli kehnoa 1000 metriin saakka. Niiltä main alkoi kuru, joka ei ollut lämmennyt. Siellä olisi tiedossa kivaa laskua. Meillä oli pieni tauko ennen kuin aloimme nousta sitä. Jäljet oli valmiina, joten sinne niin.
Nousu meni ihan hyvin, kunnes kuru jyrkkeni. En saanut käännettyä suksia lumessa. Paska! Suksi jäi kiinni pehmeään lumeen enkä saanut pyöräytettyä sitä ladulle. Välillä horjahdin eteen päin ja olin kyynärpäitä myöten pehmeässä lumessa. Lautamies porskutti eteen päin ja minua harmitti. Ei tullut apuja tai kysymyksiä siitä ottaisiko hän repusta turhaa kamaa kantoon. Olin varustautunut jääraudoilla ja nyt rämmin puuterissa. Ei voinut odottaa, ei tullut tsemppauksia, oli vain kiire ylös päin. Jengiä tuli takaa ja oli noloa siinä huudella toiselle.
Päätin laskea alas. Otin skinit pois ja laitoin kypärän päähän. Kuru oli parasta laskua pitkään aikaan! Oli hyvää lunta ja mukavan jyrkkää. Harmillisesti se vaan loppui lyhyeen. Minulla ei ollut auton avaimia, joten sinne saakka oli turha laskea. Jäin kivelle istuskelemaan aurinkoon ja syömään eväitä. Menin kuitenkin sen verran alas, että minua ei nähnyt kurusta. Ihan vaan kiusatakseni toista. Enkä halunnut jäädä vyöryn alle, jos semmoinen tulisi alas.
Siinä odotellessa lumi oli lämmennyt ja, kun laskukaveri saapui alas, oli lasku autolle yllättävän kiva. Meidän skinnausreitti jäi reilusti laskijan vasemmalle ja painelimme suoraan alas. Ennen autoa oli puron ylitys ja pellon läpi lasku.
Ylhäällä oli kuulemma hieno valkoinen kenttä ja siitä pääsi vielä topittamaan vuoren huipun. Huiputtamiseen olisi tarvinnut niitä jäärautoja. Päivän laskut olivat kivat, mutta muuten retki toi aikamoisen särön tiimityöskentelyyn.
Kiviä lunta ja jäätä. Ja täydellistä rauhallisuutta. Ellendaltindenin huippu jäi nyt välistä.
ELLENDALTINDEN 1345
Ajoimme Djupeniin tietä niin pitkälle kuin se vie. Lähdimme siitä hiihtämään jälkeä pitkin. Jonkun aikaa hiihdettyä huomasimme, että reitti meni väärään suuntaan. Eikun takaisin päin ja enemmän vasempaan. Sieltä löytyikin tiepohja, jota lähdimme menemään. Pari miestä oli siellä puutöissä, joten poikkeuksellisesti tuli juteltua paikallisten kanssa.
Matka jatkui pienelle voimalaitokselle päin. Ilma oli harmaa, mutta koivunrunkojen välissä veden lähellä oli todella kaunista hiihtää. Puurajan jälkeen tuuli oli aika navakka ja se oli vienyt lumet mukanaan. Pinta oli kovaa aallokkoa.
Nousua ei ollut tullut paljoakaan, mutta hiihtelyä senkin edestä. Tässä vaiheessa oli selvää, että mitään vuorta ei nyt huiputeta. Päätimme kuitenkin hiihtää eteen päin ja katsella maisemia. En ole ennen nähnyt niin isoja jäälohkareita.
Jossain vaiheessa alkoi jaloissa painaa ja halusin kääntyä. Lasku oli luiruttelua alas päin ja voimalaitokselta oli vielä hiihto autolle. Tämä oli harmaa ja tuulinen hiihtopäivä, jossa taisi painaa jalkoja ja mieltä edellinen päivä. Kuitenkin oli todella kaunista.
Kuulin, että isot pojat olivat olleet täällä telttailemassa keväällä. En yhtään ihmettele.
Store Hollendalenille kannattaa tulla kirkkaalla säällä, sillä täällä on tosi hyvät maisemat useaan suuntaan. Ja silloin on myös kiva laskea.
Kuru oli vyörynyt ja meno oli vähän haastavampaa kuin ylhäällä.
Lopun vesieste meni hyvin, kun otti laskukamat kantoon.
Nousulatu jäi niin vasemmalle, että se ei näy kuvassa. Laskulinja näkyy koko matkalta noin keskellä kuvaa.
STORE HOLLENDALEN 1017
Seuraava majapaikka oli Tromssassa minun lemppari hotellissa. Sieltä ajelimme Kvalöyalle Store Hollendalille. Niin oli moni muukin, mutta tiellä on levennys, johon auton sai kätevästi parkkiin.
Näimme seinämällä väkeä, mutta meillä oli ongelma löytää ladun alkua. Puikkelehdimme purojen ja risujen välissä. Alun reittivalinta ei siis onnistunut, mutta matka eteni hyvin.
Näytti, että väkeä on reilusti liikenteessä. Matkan varrella on järvi, josta voi valita useamman reitin. Isompi porukka edestä valitsikin vasemmalla olevan nyppylän. Meillä matka jatkui huipulle.
Aurinko paistoi ja välillä oli aika kuuma. Välillä takaa tuli kuittailua, että pitäisi mennä nopeampaa. Skinnilatu oli ylempänä varsin helppo ja etenevä, mutta taisin mennä aika rauhallisesti.
Ylhäällä oli todella hienot maisemat! Molemmin puolin huippua näkyi meri ja vuorenhuippuja. Ylhäällä oli porukka ranskalaisia miehiä. Aina ihmetyttää, miten he lähtevät sieltä vuorten vierestä Norjaan laskemaan. Lasku oli hyvä! Ylhäällä oli pehmeää lunta ja maisemat edelleen säväyttivät. Emme laskeneet nousujälkeä vaan menimme laskijan vasemmalla olevaan kuruun. Alempana kuru oli vyörynyt ja siinä lasku meni rauhakseen. Lopussa oli vielä vesieste, puro, mutta siitä selvisi helposti.
Autoja oli parkissa viisitoista! Ehkä liian paljon väkeä, mutta silti tästä laskusta on jäänyt tosi hyvät fiilikset! Haluan tänne uudestaan.
Siellä auringon paisteessa se Rasmustinden ja huippu lekottelee.
Uusi lumi ja omat jäljet.
RASMUSTINDEN 1224
Uusinta kierros Rasmustindenille. Auto taas parkkiin Nakkitielle ja siitä ylös. Skinnaus lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja jo puurajassa ohitimme väkeä. Mitä ihmettä tässä tapahtuu!!
Lumi oli aika kovaa, joten se nopeutti ylöspäin menoa. Nousimme huipulle taas vasemman kautta. Satulan jälkeen pinta oli vähän jäinen, mutta loppuhuiputus oli kivan pehmeä. Vaikka sitä oli tietenkin raskaampi skinnata.
Lautamiehen siteet oli jäässä ja splitti oli hankala saada kasaan. Siinä odotellessa takana tulleet kerkesivät nousta huipun seinämällä. Laskiessa nousi paineet, että ei pannuta siihen tyyppien eteen. No, ei nyt sentään. Mukava lasku ja hyvää luntaa. Tällä kertaa laskusta jäi mukavampi fiilis kuin ensimmäisellä kerralla täällä.
Rasmustinden on kiva perusvuori, josta tykkään enemmän kuin esimerkiksi Sjufjellestä. Jos palaan vielä tänne, voisi miettiä muita linjoja.
Sörfjelltinden eikä tietoakaan edellispäivän pehmeistä lumista. Skinnausinto oli hävinnyt.
Tätä hetkeä olin odottanut ja kattoterasstin poreammetta.
SÖRFJELLTINDEN 1468
Kenen idea oli lähteä kuudentena laskupäivänä topittamaan Sörfjelliä? Minä tiesin alkuhetkistä, että tässä ei tule mitään. Tulipa lipsuteltua puurajaan ja sitten alkoi tuulla. Ei silleen, että siitä olisi haittaa niin kuin vuorilla joskus on, mutta just niin paljon, että se ärsytti. Oli hyvä syy jupista huonosta säästä, väsyneistä jaloista ja todeta, että lumi on kuitenkin huonoa, kun tuuli on vienyt sen.
Jäin kiven koloon irroittamaan skinejä ja välppäämään kamoja, kun Lautamies nousi vielä vähän ylemmäs. Siitä sitten puitten seasta lasku autolle ja kamat kyytiin. Minulla oli kiire hotellille syömään ilmaisia vohveleita.
Skinnausintoa olisi piisannut isommallekin vuorelle, mutta ei Russelvfjelletissä ollut valittamista. Rantalomaa komeimmillaan.
Seinämä oli yhtä tasainen ja kova kuin Levin kisarinne.
Laivatunnelmaa!
RUSSELVFJELLET 818
Seuraavana päivänä lähdimme kohti pohjoiskärkeä. Tällä kertaa vuorossa matalempi tunturi ja edellisen päivän himmailut ja lillumiset porealtaassa oli tehnyt tehtävän, joten jalat eivät olleet aivan tönköt.
Ensimmäistä kertaa päätimme käyttää lauttaa. Tuli vähän lisää lomatunnelmaa, kun pääsi merille. Lautasta huolimatta oli ajomatkaa yllättävän paljon pohjoiseen ja aikaisesta heräämisestä huolimatta oli aamu muuttunut päiväksi ennen kuin pääsimme skinnailemaan.
Aurinkoi paistoi siniseltä taivaalta ja oli pääsiäinen, joten ulkoilijoita riitti. En ole koskaan ohittanut niin paljon väkeä kuin täällä. Hetkeen ei myöskään ole ollut niin kuuma kuin täällä. En muista olinko täyttänyt vesipussia kunnolla, mutta ennen toppia minulta loppui vedet. Retki oli kuitenkin sen verran lyhyt, että en huolestunut siitä.
Nousulatu kiertää tunturin takaa. Me päätimme laskea autolle suoraan yhtä kurua pitkin. Lumi oli yhtä kovaa kuin rinteessä, joten lasku meni nopeasti. Oli hienoa käydä täällä. Aurinko paistoi ja topissa oli mukava pitää taukoa. Tähän oli hyvä lopettaa reissu ja lähteä ajamaan Suomeen.