Nora ja vuoret

ruka maastohiihto 2023

Olimme kavereiden kanssa pitkän viikonlopun Rukalla tammikuun lopulla. Tällä kertaa laskettelurinteet eivät kiinnostaneet vaan keskityin hiihtämiseen. Sainkin tehtyä neljä hyvä lenkkiä hyvin huolletuilla laduilla. Ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä hiihdin saman lenkin. Kuten tapoihin kuuluu, hiihtolenkeillä hiihdetään eikä valokuvata, joten yhtään kuvaa ei ole kameralla näistä maisemista.

Rukan ympäryslatu

Noin 10 km ja aikaa meni noin tunti.

Ensimmäinen hiihtolenkki minulle oli Rukan ympäryslatu. Mökkimme oli aivan hiihtoladun vieressä lähellä Talvijärven eteläpäätyä. Kun siitä lähti hiihtämään, aluksi oli kiva kilometrin lämmittely. Sitten alkoikin kunnon nousu, jossa sykkeet nousivat. Nousun jälkeen pääsi viralliselle Rukan ympärysladulle ja siitä sitten latu jatkuikin nousulla. Huh huh!

Rukan kierroksella ladut menee vähän erikoisesti, sillä vastaan tulijoille oli oma latu oikealla puolella. En tiedä johtuiko vääränpuoleinen latu maaston muodoista vai miksi se oli ajettu niin. Nousu on reipas, joten lasku on varmasti vauhdikas.

Pitkän nousun ja lyhyen laskun jälkeen vielä pieni rykäsy ylöspäin ja sitten alkaakin loiva alamäki. Tuntuu, että alamäkeä on vaikka kuinka pitkästi. Pakkasta oli noin kymmenen astetta, joten tuntui, ettei suksi oikein luistanut. Perinteisen urilla oli toinen fiilis. Muutama lykkäys ja sukset luistivat alamäessä tosi hyvin.

Tien ylitys hiihtäen meni näillä lumimäärillä ongelmitta ja sitten tulikin Uuuttusuon kahvila. Minusta näytti siltä, että paikkaan voi mennä taukoilemaan myös omilla eväillä.

Latu jatkuu Saaruan hisseille helppona, kunnes tulee nousut, jotka vie Pessarille päin. Matkalla ylitetään laskettelurinne ja mennään tunnelin kautta rinteiden ali. Välillä Helsingissä kaipaan nousuja, joten tästä niitä löytyy. Lopulta on lasku kohti Talvijärveä, joka on jyrkkä. Pakkasessa viimassa tuntuu, että kasvot jäätyy, kun päästelee menemään.

En ihan tiennyt, miten mökille pääsisi takaisin, joten jatkoin hiihtämistä stadionin lenkkiä pitkin. Se oli aika haastavaa maastoa tai mäet vaan tuntuivat raskailta tässä vaiheessa. Lopulta näin mökin viereisin bensa-aseman valomainoksen ja sen avulla suunnistin mökkiä kohden.

Matkaa tuli noin 10 km. Latu oli hoidettu hyvin. Siinä oli pitkähköjä nousuja, tasaisia laskuja ja yksi jyrkkä lasku. Sanoisin, että tälle ladulle tarvii jonkun verran kuntoa ja hiihtotaitoa.

Rukan ympärysreitti ja Vuosselin reitti

Noin 22 km ja reilu kaksi tuntia.

Nyt oli mahdollisuus vähän pidempään lenkkiin, joten päätin yhdistää Rukan kierrokseen Vuosselin lenkin. Alussa oli taas kaameat nousut ja loiva lasku Uuttusuon kahvilalle. Siitä reitti erkani oikealle ja jatkui varsin tasaisena. Yhtäkkiä olin poniaitauksen vieressä. Pieniä poneja tällä metsässä. En ollut huomannut kartassa Korpikahvilaa. Harmi, kun minulla ei ollut rahaa mukana. Joko olisi laskiaispullakausi?

Maasto oli helppoa, mutta meno oli vähän raskasta. Matkalla tuli toinenkin kahvila, jonka pihalla valjakkokoirat pitivät ääntä. Poroaitaus oli myös pihalla. Jatkoin matkaa ja pidin pienen tauon kodan pihassa. Nyt harmittaa, että en käynyt kodassa sisällä katsomassa, millainen se oli. Hiihtovarusteilla vaan tulee nopeasti kylmä.

Matkalla vähän tuuli ja meno oli yllättävän raskasta. Sattumalta minua vastaan hiihti tätini mies. Olipa yllätys! Hän kertoi, että edessä on loiva pitkä nousu vastatuulella. Tuulessa piti ihan reilusti hiihtää, että pysyi lämpinä. Suoran päässä oli kunnon alamäki ja vauhdikas lasku, jonka jälkeen Rukan reitti tuli näkyviin.

Tuuli oli tuonut lunta vähän ladulle ja matka tuntui jo kropassa. Vielä oli muutama ylämäki ja vauhtimäki alas. Tällä kertaa uskalsin laskea mäen jo suorin suksin.

Lenkki oli vähän rankempi kuin arvelin. Ehkä sukset olisi kannattanut voidella tai ottaa energiaa mukaan. Mukava reitti silti ja hauskasti latukahviloiden eläimet yllättivät. Vuosselin reitti on helppo ja vain lopussa oli yksi vauhdikas lasku, kun reitin kiersi vastapäivään.

Kuontivaara

Kuontivaaran reitti 19 km ja lisäksi siirtymät 4 km. Noin kaksi tuntia.

Halusin hiihtää vähän jotain tasaisempaa maastoa, joten lähdin Kuontivaaraan. Tiesin, että matkalla on pitkä suora, joten katsoin tuulen suunnan, kun suunnittelin lenkkiä. Päätin hiihtää sen vastapäivään.

Lähdin aamusta liikkeelle ja olin yllättynyt, kun latu oli jo ajettu. Minun piti hiihtää vähän matkaa mökiltä toista latua pitkin, että pääsin ympyräreitille. Siinä oli tien ylitys ja sillan alitus.

Reitti kumpuili kivasti ja oli juuri sellainen kuin olin toivonut. Huomasin kuitenkin aika nopeasti olevani pitkällä suoralla sähkölinjan alla eikä Kuontivaaran latukahvilaan ollut kovin pitkä matka. Minun piti hiihtää tämä toisin päin! Missä vaiheessa olin kääntynyt väärin? Hiihto eteni hyvin eikä tuulen suunnasta ollut haittaa, joten mikäs siinä.

Kahvilalta alas järvelle oli reitin ainoa kunnon lasku. Pientä mäkeä oli vastarannalla, mutta se sopi minulle. Ylä- ja alamäki vuorottelivat kivasti. Reitti meni kivasti luonnossa ja hetkittäin oli fiilis, että on vähän kauempana asutuksesta kuin olikaan. Matkalla oli kuitenkin useita teiden ylityksiä. Näin talvella ne eivät haitanneet, mutta en tiedä meneekö niissä hermo vähemmällä lumimäärällä.

Lopulta kun pääsin Kesäjärvelle, ymmärsin, missä olin hiihtänyt vikaan. Sillan alituksen jälkeen olisi pitänyt mennä tie yli ja jatkaa järvelle päin. Hämäännyin kelkkareiteistä ja latukylteistä. Eli luin karttaa huonosti. Se ei silti haitannut, sillä hiihto oli hyvä juuri näin.

Matkaa tuli noin 23 km. Reitti oli helppo ja hyvässä kunnossa. Tuulisella säällä järvi ja suo kohdat voivat mennä umpeen. Keväällä teiden ylityksiä voi olla liikaa. Rauhallisella tahdilla tänne ei tarvitse olla hyvä kunto tai tekniikka ja vaikeita laskuja oli vain yksi.