Yksin Chamonixissä

Minulla oli mahdollisuus lähteä noin viikon lomalle alkutalvesta. Lautamies ei ollut tulossa mukaan, joten mietin, mistä löytäisin laskuseuraa. Etsin netistä ryhmämatkoja, joissa on ideana laskea offareita. Päätin ilmoittautua vapaalaskijoiden jäätikkökurssille. Sen kesto oli neljä päivää ja halusin ottaa siihen vielä yhden oman päivän. Sain melko edulliset lennot Lufthansalta ja varasin huoneiston Chamonixista. Lopulta kuitenkin kävi niin, että kurssille ei tullut muita osallistujia kuin minä.

Viisi laskupäivää ja hirveä polte päästä laskemaan rinteiden ulkopuolelle. Yritin netistä etsiä seuraa, mutta ei oikein lykästänyt. Olin innoissani lomasta, mutta toisaalta ahdisti, että mitä tästä tulee. Jännitti, että polte laskemaan, saa tekemään minut tyhmiä päätöksiä.

Kovin oli rauhallista jo alkuiltapäivästä, vaikka ylhäällä oli kivaa lunta. Minulla jäi suksipussi Geneven kentälle ja ensimmäiseksi päiväksi vuokraksin laskukamat. En tiedä miksi, mutta jotenkin nolotti olla niillä liikkeellä.

GRANDS MONTETS

Ensimmäisen päivän laskin GM:llä hissioffareita. Olen kirjoittanut näistä aikaisemmin, joten ei niistä sen enempää. Olosuhteet olivat hyvät ja porukkaa oli maltillisesti. Osa laskijoista kävi varmaan laskemassa aamulla pari laskua ja menivät sitten takaisin töihin. Viimeisellä laskulla Bochardilta Chamoisille olin yksin 14 aikaan. Luotin siihen, että porukkaa on niin paljon, että joku näkee, jos minulle käy jotain. Tuntui epämiellyttävältä olla siellä yksin väsyneillä jaloilla, joten päätin, että sen päivän laskut oli siinä. Miten ensimmäiset laskut onkin niin raskaita!

Alhaalla puusto oli sen verran tiheää, että lumi ei ollut päässyt maahan saakka. Suksia piti kantaa vähän matkaa.

Olen laskenut alas skinireitin läheltä. Silloin oli vähän lunta enkä ymmärrä, mitä olen touhunnut. Välillä maasto vaikutti aika jyrkältä huono lumiseen laskuun.

Siellä se kahvila ja aurinko ovat. Minulla ei ole sporttikelloa, joten en tiedä, missä korkeusmetreissä kuljen. Puusto alkoi muuttua, joten arvelin, että sieltä se kahvila tulee näkyviin.

La trapette

Toisena päivänä testasin jotain uutta. Aamuksi oli luvannut pelkkää lonkeroa, joten päätin keskittyä skinnaamiseen. Kun etsin netistä reittejä, löysin sanan fit ski. Fit ski sopi minulle hyvin :) Merkittyjä reittejä Chamonixissa on neljä ja vaihtelun vuoksi päätin lähteä Les Houchesiin. Bussissa mietin, että onpa vähän lunta. Paikan päällä sain todeta, ettei laakson pohjalla ole lunta ollenkaan ja lähdin samalla bussilla takaisin kylille. En aluksi älynnyt, että minun pitää vaihtaa bussia, joten menin pysäkin ohi ja säädin oikein kunnolla. Lopulta noin kahden tunnin matkustamisen jälkeen olin GM:n ala-asemalla.

GM:llä merkittyjä reittejä on kaksi. Päätin nousta oikean puoleisen reitin. Molemmat lähtevät Jordan hissin ala-asemalta ja ne ovat merkitty hyvin. Reitti etenee tasaisen rauhallisesti ylös päin ja siinä on useita käännöksiä. Helppo nousu ilman pitkiä tasamaa hiihtämisiä.

Näin reitillä, ja siis jopa ohitin, kaksi skinnaajaa. Ylempänä pilvet alkoivat väistyä ja sää oli aika kaunis. Minulla kesti skinnata kahvilaan kaksi tuntia. Kävin ostamassa kaakaon, joka maksoi 7,30 ja mietin, että olisiko kalja halvempaa. Kahvilasta skinnasin Lognanille ja laskin alas. Oli rento kiva päivä. Ei tarvinnut pohtia turvallisuuskysymyksiä ja aamun harmaa sää ei haitannut menoa.

Löytyi laskuseuraa ja sitä myöden myös sain myös pari valokuvaa itsestä.

Ei ollut mikään paras valo laskemista varten, mutta kiva lasku ja tosi hyvä fliilis.

Siellä näkyy laakso ja toinen laskuseuralaisista tykittää menemään.

Olimme jäätiköllä, joten valjaat olivat päällä. Repussa oli jääraudatkin, mutta tällä kertaa ne olivat turhat.

POINT DE VUE

Luvassa oli kirkas mutta harmaa päivä. Halusin taas skinnaamaan, mutta en todellakaan mitään fit skitä vaan oikeasti ylös vuorille. Kaveri laittoi viestiä, että saattaisi olla mestoilla. Pakkasin reppuun kaiken maailman rensselit, mutta hakun jätin asunnolle. Olipas se painava reppu.

Päätin mennä GM:lle ja yllätyksekseni Retour pendant pyöri. Ensimmäisten joukossa laskin Combe de la Pendantin ja otin aivan kummallisen linjan alhaalla. Kirosanoja pääsi aika monta ja epäilytti oman tekemisen järkevyys. Hitto, mitä sähellystä! Kivoja hissioffarilaskuja ja sain hissikaverista aamupäiväksi seuraa.

Puolelta päivin soittelin kaverille, että mikä meno. Hän oli laskemassa toisessa paikkaa. Minä nousin Bochardilla ylös ja suuntasin Col des Rachassesiin. Latua nousi useampi tyyppi eikä yksin tarvinnut olla. Eilinen nousu oli mennyt tosi keveästi, mutta olipa nyt tahmea alku. Taisi korkeusmetrit tuntua ennen kuin pääsin rytmiin kiinni.

En olisi yksin uskaltanut laskea Point de vueta. Onneksi mökille nousi yhtäaikaa pariskunta, jolle aloin juttelemaan. Heille sopi, että laskemme yhdessä alas. Nousimme vähän vielä ylemmäs ja laskimme kivan laskun ison lohkareen vasemmalta puolelta. Olipa tuuri, että tapasin heidät! En ollut ennen laskenut tätä linjaa.

Välillä tulli niin kovaa, että nauroin ääneen. Mitä ihmettä minä tein tuolla vuoren rinteillä. Laskut meni kuitenkin varsin hyvin.

Ei tuonne enää tehnyt mieli mennä laskemaan. Lunta ei ollut niin paljoa, että metsiä pitkin olisi voinut laskea alas saakka. Ja oikeasti jalat olivat viimeisenä päivänä jo aika väsyneet. Suosiolla jätin päivän lyhyeksi ja valmistauduin kotiin paluuseen.

HERSE JA BLANCHOTS

Seuraavat kaksi päivää nousin ylös Hersellä ja laskin niin oikealta kuin pystyi laskemaan. Toiseksi viimeisenä päivänä sain viisi hyvää laskua, kunnes keli tuli päälle. Viimeiselle päivällä oli suuret odotukset, mutta se oli pannukakku. Yöllä oli satanut lunta, mutta se oli tullut tuulen kanssa. Laskeminen oli vaikeaa, näkyvyys oli huono ja Chamoisin ajamattomilla rinteillä oli pieniä lumivyöryjä. Keskipäivällä tuuli nousi ja hissejä suljettiin. Oli todella epämiellyttävä olo. Olin ollut menossa vielä offarille ja näkyvyys heikkeni tosi nopeasti. Onneksi en kerennyt mennä, sillä rinteessä laskeminen oli itsessään jo vaikeaa.

Viimeisinä päivinä tuli paljon kaivattua toistoa laskuun ja kaikkinensa hyviä käännöksiä vaihtelevissa olosuhteissa. Keli kuitenkin pääsi yllättämään minut.