Pyhäkuru

Toukokuu lähestyi ja tunturi oli täynnä sulanneita kohtia. Lumi oli mukavasti lämmennyt ja sitä oli hyvä laskea. Ensimmäinen lasku mentiin enemmän oikealta.

pyhäkuru huhtikuun lopussa 2022

Olen käynyt laskemassa Pallaksen alueella korona-aikana muutamia kertoja. Tällä kerralla ei ollut mitään kummempaa suunnitteilla tai uusien reittien etsimistä, mutta sitä enemmänkin sattui ja tapahtui.

Meitä oli lähdössä laskemaan kolme tyyppiä ja koira. Olin skinnannut muutama satametriä ja minulta meni pinni poikki. Mitä hittoa! Painan repun kanssa alle 70 kiloa ja minulla korkkaa side. Luulin, että siihen tarvitaan vähän enemmän massaa ja aggressiivisempaa laskuotetta. Onneksi olin vasta lähtenyt reissuun enkä missään isoilla vuorilla. Onni oli myös se, että olin Pallaksella. Sieltä saa vuokrattua välineitä.

Tämmöiset löytyivät vuokraamosta rikkoutuneiden suksien tilalle. Omissa suksissa laskutuntuma ei aina miellytä minua. Oli kiva päästä laskemaan toisilla suksilla.

Aikamoinen sähellys oli tämä nousu, mutta hyvin se lopulta meni.

Lautamies, kaveri ja koira lähtivät edeltä ylös ja minä luisuttelin yhdellä suksellä autolle. Olen halunnut testata uusia suksia, mutta siihen on harvoin mahdollisuutta. Tuntuu, että tarjolla on enemmän miesten pituisia suksia. Voi myös olla, että en ole ollut kovin aktiivinen asian suhteen. Nyt vuokrasin Dynafitin sukset, joissa oli paljon kevyemmät siteet kuin omassa setissä. Vuokraamon työtekijä suositteli, että ostaisin kertanousun ja pääsisin sen avulla vähän ylemmäs. Saisin kaverit kiinni helpommin. Ja pah! Nyt minulla oli kevyt setti alla ja kerrankin pääsin testaamaan niitä tosi toimissa.

Otin suunnaksi Pyhäkurun ja välissä soitin Lautamiehelle, jotta saatiin sovittua tapaamispaikka. He olivat nousseet Taivaskerolle ja näimme Pyhäkurun yläosassa. Nousu kerolle on maltillinen ja sukset toimivat hyvin. Laskutuntumaa olisi ollut mukava hakea parin laskun verran rinteessä, mutta eipä sillä ollut niin väliä. Ennen kurun pohjaa jalkoja hapotti, mutta onhan se vaan kiva kuru laskea.

Nousulinjan kanssa oli säätöä. Emme halunneet nousta kurua myöden. Koimme parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa kamat kiinni reppuun ja kävellä ylös päin vasemman kautta. Lumisilla kohdilla jalka humpsahti sohjosta läpi ja rakkakivikkoiset kohdat olivat muuten haastavia. Rintue oli täynnä variksenmarjoja. Monoista jäi punertava jälki lumeen ja välillä sai säikähtää, että vuotaako koiran tassu verta.

Jonkun matkaa noustua huomasimme skiniladun. Se oli lähtenyt alhaalta saakka, mutta emme olleet nähneet sitä. Päätimme skinnata loppumatkan. Ongelmaksi kuitenkin osoittautui uudet siteet. En saanut toisesta siteestä jarrua pysymään ylhäällä. Katsoin videon Youtubesta, miten sen pitäisi toimia. Pyysin apua Lautamieheltä ja yritimme sitoa sitä nippusiteellä. Ei onnistunut. Oli pakko skinnata jarru alhaalla. Ärsytti!

Ylhäällä lopulta selvisi, että olin kääntänyt kantapalan väärään suuntaan. Joko myötäpäivään kun se olisi pitänyt kääntää vastapäivään tai toisin päin. No hyvä, että sekin selvisi.

Toisessa laskussa valittiin vasen laita, mutta pysyimme kurussa. Kurun vasemman puoleisissa seinämissä näkyi laskujälkiä. Tästä minusta sai hyvän yhteneväisen laskulinjan.

Laskimme kurun vielä toisen kerran, mutta enemmän laskijan vasemman kautta. Tällä kertaa päätimme skinnata ylös alhaalta saakka. Laskijoita oli aika paljon, joten nyt ei ollut epäilystäkään, missä latu menee. Sidekin toimi, joten oli kiva hiihtää ylös päin. Ja tietenkin meillä oli vielä yksi lasku alas takaisin hotellille. Reissun vielä kruunasi sihijuoma terassilla ennen kotimatkaa.