karhunkierros alkutalvesta

Karhunkierros on suosittu vaellusreitti ja minäkin olin haaveillut sen kiertämisestä. Tai kiertämisestä ja kiertämisestä. Reitin nimi on harhaan johtava, sillä kyseessä ei ole rengasreitti vaan 86 kilometrin vaellus Rukalta Hautajärvelle tai toisin päin, kuten me teimme sen.

Hautajärvi - Savilampi 16 km ja matka-aika taukoineen 4:15 tuntia

Olin suunnitellut ensilumen vaelluksesta jo jonkun aikaa ja lokakuussa 2019 suuntasimme Kuusamoon. Ruska-aika oli jo mennyt ja sesonki oli ohi. Ensimmäinen haaste oli päästä reitin alkupisteeseen. Soitin linja-autoyhtöön ja varmistin kyydin Kuusamosta Hautajärvelle. Yksi pikkubussi kulki väliä ja matka maksoi kymmenen euroa. Välillä bussi pysähtyi Ristikalliolla ja jätti sinne saksalaisen pariskunnan. Me menimme Hautajärven luontokeskukselle, joka oli kiinni. Pienen ihmettelyn jälkeen vaelluksemme alkoi 12.30.

Reitillä oli muutamat kengän ja koiran tassun jäljet. Muita ihmisiä ei näkynyt. Olimme suunnitelleet, että vietämme ensimmäisen yön Savilammen tuvassa. Matka sinne oli varsin joutuisa. Maasto oli helppokulkuista ja varsin tasaista. Pienen välipalatauon vietimme Perttumakosken laavulla ja myöhemmin kävimme katsomassa Rupakivi nähtävyyttä rannassa. Meillä oli otsalamput mukana, mutta aika joutuisasti kuljimme, jotta pääsisimme perille ennen pimeää.

Lähempänä tupaa maasto oli hieman haastavampaa, sillä siinä oli pientä ylä- ja alamäkeä. Muutama kohta oli aika jyrkkä, mutta vain lyhyeltä alueelta. Tuvan lähellä on pieni rangasreitti ja parkkipaikka. Tuvan lähellä näkyi muutamia ihmisiä.

Tupa oli hieman erilainen kuin aikaisemmat tuvat, joissa olin nukkunut. Normaalin pirtin lisäksi siellä oli kaksi makuuhuonetta. Valtasimme niistä toisen. Vähän myöhemmin tuvalle saapui neljä venäläistä, jotka levittäytyivät pirttiin. Teimme läjän puita ja sytytin kamiinan, mutta sen jälkeen venäläiset huolehtivat lämmityspuolesta. Heillä oli yöllä jopa kello soimassa ja kävivät lisäämässä puita kamiinaan. Vaikka makuuhuone oli vähän kylmempi, ei sielläkään tarvinnut palella.

Tuvan ulkopuolella oli kaasuhella, jossa ruoan sai tehtyä helposti. Veden otimme vieressä virtaavasta joesta. Yleensä ensimmäisenä päivänä meillä on ruokana jotain ei kuivatettua ruokaa. En viitsi heti ensimmäisenä päivänä alkaa liottamaan retkiruokaa. Nyt kamiinan tulessa oli helppo lämmittää makkaraa ja kebakoita.

Illalla alkoi satamaan lunta juuri niin kuin olin toivonut. Tykkään ruska-ajasta, mutta nyt haaveilin valkeasta maisemasta. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä pirtin puolella ei ollut tilaa. Pöytä oli täynnä venäläisiä herkkuja kalasta lihaan ja suolakurkkuihin. Meillä oli myös edessä pitkä päivä ja aikainen herätys. Oli kiva kömpiä makuupussiin.

Savilampi - Jussinkämppä 30 km ja 9 tuntia

Aamulla, kun heräsin, oli ilma kirkastunut ja kuu möllötti. Oli todella kaunista! Pakkasimme kamat rinkkaan ja söimme aamupalan. Meillä on tapana tehdä aamupalaleivät valmiiksi jo ennen vaellusta, jotta niiden kanssa ei ole säätämistä aamulla. Omatekoiset valmispuurot tulevat myös nopeasti. Puurohiutaleet käytän blenderin kautta ja lisään niihin maitojauhetta ja marjoja tai kuivattuja hedelmiä. Näin puuroon tarvitsee lisätä vain vesi.

Miellä oli rinkat selässä juuri kun aamu alkoi sarastaa. Tuvan lähellä on näköalapaikka kanjoniin ja päätimme mennä sinne katsomaan auringonnousua. Rinkat jätimme polun varteen emmekä kantaneet niitä turhaan mukana. Olin ymmälläni, miten kaikki osuikin niin nappiin. Lunta oli satanut, sää oli kirkastunut ja olimme juuri oikeaan aikaan jyrkänteen reunalla. Juuri tätä olin toivonut!

Matka jatkui varsin helppokulkuisessa maastossa. Matkan etenemistä oli kiva seurata kilometrimerkeistä ja yleensä merkin kohdalla otin hörpyn vettä. Matkalla oli hienoja nähtävyyksiä ja minusta riippusillat ovat aina kivoja. Reitin alkupäässä oli Taivalkosken kämppä, jossa oli ollut yötä tyttöjä ja saksalaiset. Myös hiiriä. Hienolla paikkaa kiva tupa, jossa on yläkerta.

Olimme suunnitelleet, että söisimme lounasta Oulangan luontokeskuksessa. Kävelimme aika vauhdikkaasti sinne. Lounaaksi oli salaattibuffet ja keittolounas. Vaikka vaellusta oli mennyt vasta yksi päivä, oli kiva syödä sisällä lämpimässä. Liian pitkäksi aikaa emme keskukseen jääneet vaan halusimme käydä katsomassa lähikosket ja jatkaa matkaa. Seuraavana etappina oli Ansakämppä.

Luontokeskuksen lähellä oli muitakin ulkoilijoita, mutta viimeisen tulipaikan jälkeen lumessa oli vain kahdet kengän jäljet. Arvelimme, että ne kuuluisivat saksalaiselle pariskunnalle. Meillä oli pitkä päivä ja etenimme reippaasti turhia rupattelematta tai pysähtymättä.

Keskellä harvaa metsää kengän jäljet kääntyivät pois polulta. Tiesimme, että saksalaisilla ei ollut karttaa. Pysähdyimme spekuloimaan, mitä on tapahtunut. Sitten näimme puiden seassa kymmeniä poroja. He olivat spotanneet porotokan! Varmasti hieno kokemus.

Ansakämpällä vastasi lämmin, kun saavuimme sinne. Päätimme pitää meidän mittapuulla pidemmän tauon eli otimme rinkat pois selästä. Oli kiva mutustella herkkuja välipalaksi ja lepuuttaa jalkoja. Minulla oli toinen polvi mennyt vähän kipeäksi. Ansakämppä oli siisti ja iso, mutta meidän tavoitteena oli päästä yöksi Jussinkämpälle. Joten rinkka selkään, portaat ylös ja takaisin polulle.

Matkaa oli vielä seitsemän kilometriä. Ei siis paljon, mutta minä aloin linkkaamaan jalkaa. Minulla oli sauvat mukana ja yritin löytää tavan kävellä, joka tuntui mahdollisimman vähän polvessa. Maasto oli aika tasaista ja hyvinhän se meni. Päivän kävelymatka oli aivan liian pitkä, mutta pääsimme Jussinkämpälle ennen pimeää.

Saksalaiset olivat kerenneet jo sytyttää tule kamiinaan. Oli kiva nähdä heitä. Kämppä oli iso ja siellä on makuupaikka 20 henkilölle. Otimme molemmat pariskunnat omat pöydät ja aloimme ruoanlaittoon. Kämpän ulkopuolella on kaasuhella, mutta kaasu oli loppunut. Meillä on aina mukana teltta ja keittin, joten meitä se ei haitannut. Saksalaisilla ei kuitenkaan ollut keitintä ja heillä oli muutenkin aika vähän ruokaa. He yrittivät saada veden kiehumaan kamiinalla, mutta se oli aika haastavaa. Loppuen lopuksi keitimme vettä meidän keittimellä koko porukalle.

Oli kiva jutella, mutta päivän kävelyt painoivat ja menimme taas hyvissä ajoin nukkumaan.

jussinkämppä - Porontimajoki 27 km ja aika 8:30 tuntia

Seuraavana aamuna heräsimme taas ennen auringonnousua ilman mitään herätyskelloja. Saksalaiset olivat hieman meitä nopeampia ja he lähtivät aukaisemaan polkua. Lunta oli vajaa kymmenen senttiä.

Tapasimme heidät seuraavalla laavulla ja siellä oli myös koira. Oli hirven metsästyksaika ja koiran jälkiä oli näkynyt enemmänkin reitillä. Saksalaiset olivat aluksi luulleet koiraa sudeksi, mutta sillä oli lähetin kaulassa ja arvelivat sen kuuluvan jollekin.

Reitti oli kaunis ja se kulki kivasti Kitkajoen vartta. Ennen reitin yhdistymistä Pieneen karhunkierrokseen tuli matkan ensimmäiset kunnon ylä- ja alamäet. Nyt sai nousta ja laskeutua vaarojen seinämiä. Tähän saakka reitti oli tuntunut helpolta. Nyt sykkeet nousi ylös.

Kun pääsimme reittien risteykseen, jätimme rinkat polun varteen ja lähdimme käymään näköalapaikalla. Onneksi minulla oli sauvat, sillä reitti oli todella liukas. Lumesta näki, kun siinä oli kaatuiltu. Näköalapaikalle vei portaat. Niitä oli paljon, mutta edellisaamun näkymään verrattuna ei paikka oikein säväyttänyt. No mutta tulipa käytyä.

Pieni karhunkierros on helppo kulkuinen ja leveä ulkoilureitti. Paitsi nyt lumi oli tamppaantunut liukkaaksi ja kävellessä piti koko ajan varoa kaatumista. Matkalla oli taas kivat riippusillat ja muutama näköalapaikka. Meidän seuraavana taukopaikkana oli Siilastupa. Tupa on todella hienolla paikalla, sillä siitä on suora näkymä veden kuohuihin.

Tupaan oli jo yksi ulkomaalainen perhe majoittunut. Me keittelimme ulkona olevalla kaasuliedellä pasta-aterian ja söimme sisällä. Lämmin ruoka tulikin jo tarpeeseen. (Tupa on kivalla paikalla, mutta sen vierestä kulkee päiväretkeläiset. Oven karmissa oli myös iso rako, josta lämpö karkaa ja kesäisin hyttyset tulevat sisään. Tuli fiilis, että tämä ei ole kaikkein mukavin tupa olla yötä.)

Jatkoimme matkaa Myllykoskelle päin. Jätimme rinkat polun varteen, sillä palaisimme takaisin reitille ja isolle karhunkierrokselle. Myllykoskella oli aika paljon väkeä, mutta olihan se komealla paikkaa. Pienelle karhunkierrokselle mahtuu monia hienoja maisemakohteita.

Meillä oli vielä kahdeksan kilometriä Porontimajoen kämpille. Vaikka iltapäivä eteni, paistoi aurinko kauniisti. Puut olivat valkeita ja oli aivan jouluinen tunnelma. Maisemat eivät olleet enää niin komeita, mutta matka eteni joutuisasti. Välillä oli laavu, jossa pidimme pienen karkkitauon. Kilometrejä oli tullut tänäänkin aika paljon ja vielä oli muutama jäljellä.

Porontimajoki on hieno paikka! Siellä on kaksi tupaa aivan joen vieressä. Itseasiassa toinen mökki on rakennettu siten, että joki virtaa sen alta. Kun saavuimme perille, oli toinen mökki jo niin kuuma, että minua ahdisti. Vähän siinä säädöimme ja mietimme kummassa mökissä nukkuisimme. Toinen mökki oli kuitenkin meluisa eli veden äänet kuuluivat liian kovaa. Voin vain kuvitella, kuinka monesti joutuu yöllä käymään vessassa, jos siinä mökissä nukkuu. Päätimme siis nukkua saksalaisten kanssa samassa mökissä. Takkia vaan pois ja ahdistus hävisi, kun lämpöön tottui.

Pihalla on iso keittokatos, jossa oli useampi kaasuhella. Paikka on varmasti suosittu sesonkiaikaan. Kamiina oli kuitenkin kuumana, joten laitoimme iltaruoan hautumaan siihen. Kun tavarat oli saatu järjesteltyä, mökkiin mahtui hyvin neljä vaeltajaa. Oli mukava istua iltaa pariskunnan kanssa ja jatkaa edellisillan juttuja.