isot vuoret chamonix ja guormayeur
Olin teininä käynyt Söldenissä laskemassa muutaman päivän. Siitä reissusta jäi mieleen enemmän muu hulluttelu kuin laskeminen. Nyt oli fiilis, että pääsin kunnolla laskemaan Alpeille. Tiedossa oli joulu ja uusivuosi Chamonixissa.
Pettymys oli aikamoinen, kun lunta ei ollutkaan. Tai oli kiva olla uudessa paikassa ja lomailla. Ajateltiin, että voisi käydä vaikka uimahallissa tai jääkiekko-ottelussa. Paitsi että molempiin paikkoihin oli niin pitkä jono, että emme päässeet sisään. Kiipeilymuseoon ei ollut jonoa, joten siellä kävimme. Ranskalaiseen tyyliin siellä ei tietenkään ollut tekstejä englanniksi.
Olipa liikkeellä jaloin tai suksin maisemat ovat kohdallaan.
Nora takaa.
Nora sivusta.
Nora edestä. Ennen ollut ennen käynyt jäätikön sisällä ja en ole kyllä käynyt tämän jälkeenkään.
Täällä taitaa olla kesäisin enemmän menoa.
patikkaretket
Nyt loppui valitus! Päätimme lähteä patikkaretkelle Chalet de Loriaz vuoristomajoille. Polku lähti Le Buetin kyliltä. Reitti oli kiva. Se nousi puiden lomassa ja pikkuhijaa näkymä aukeni. Ylhäällä oli sympaattisia vuoristomökkejä. Siellä oli pieni kahvila, mutta me nousimme vähän ylemmäs syömään omia eväitä. Ilmassa lenteli mustia lintuja, joita vuorilla välillä näkee. Minä näin ne nyt ensimmäistä kertaa.
Alas päin mennessä meidät ohitti juoksijat. Minä ihmettelin menoa, mutta nykyään vuori- ja polkujuoksu on kovin tavallista. Kävelimme Vallorcineen ja otimme sieltä junan takaisin kylille.
Seuraavalla patikoinnilla suuntasimme Monteversiin. Lähdimme les Prazin ja les Boisin välistä kävelemään ylös. Alhaalla ei ollut lunta, joten eteneminen oli helppoa. Hieman ylempänä polulla oli kerros lunta ja jäistä. Tuli vähän seikkailun makua. Polun kanssa oli pientä hakemistaja mietitytti peittääkö lumi ylempänä polun. Siinä oli kuitenkin muutamat jäljet, joten jatkoimme matkaa.
Pääsimme turvallisesti hotellille ja hissille. Mietimme ostammeko lipun ja laskeudumme hissillä jäätikölle. No emme tietenkään ostaneet! Alas meni polku ja sitä oli ihan hyvä kävellä. Mer de Glace jäätikköön oli kaiverrettu tunneleita, joiden sisällä pystyi kävelemään. Kirkkaan siniset jääseinät olivat hienoja. Erikoinen paikka!
Kävelimme sieltä ylös samaa reittiä rakennuksille. Minä join kaakaon ja matka jatkui alas päin. Alas olisi päässyt myös junalla, joka kiinnosti minua. Ei siksi, että olisi jo väsyttänyt vaan ihan kokemuksen vuoksi. Vai mitenkä se menikään? Polku alas oli hyvä ja kävely oli oikea ratkaisu. Lopussa oli kesäkelkkarata, joka me valitettavasti jätettiin välistä.
Lunta ei vieläkään kuulunut, joten ajattelimme kiivetä Planprazin hissiasemalle. Menimme bussilla Les Gaillandsiin lähemmäksi polun alkua, mutta hyvää lähtöpaikkaa oli hankala löytää. Jostain kiipeilykallioiden alueelta, löysimme polun. Kävely eteni kauniissa metsässä ja oli pieni pakkanen. Vaeltajia oli vähän liikkeellä, mutta onneksi lumisilla kohdilla oli joku mennyt ja polku näkyi.
Emme päässeet hissille asti vaan suuntasimme ala-asemaa kohti. Totta puhuen en muista miksi. Oliko reitillä sen verran kuitenkin lunta, että siinä ei ollut kiva kävellä vai oliko hissi vaan liian kaukana. Matkalla sain kuulla monta tarinaa aikaisempien vuosien reissuista, kun kyseisiä seiniä oli laskettu mahtavina puuteripäivinä. Ei ollut lunta tarpeeksi, mutta oli hienoa olla juuri siinä paikassa juuri sinä hetkenä.
Courmayeurista löytyi vihdoinkin lunta (ja se vielä pöllysi).
Cuormayeur
Päätimme lähteä Italiaan laskettelemaan! Lähdimme paikallisen kaverin kanssa, joten pääsimme autolla kätevästi tunnelin läpi Cuormayeuriin. Toisella puolella vuorijonoa oli satanut lunta, joten tiedossa oli puuteripäivä. Lunta oli tullut reilusti, mutta pohjia ei vielä ollut. Laskimme hissioffareita niin, että kivet kolistelivat suksia. Minulla oli aivan uudet sukset alla ja sain ensimmäisellä reissulla ne ruvelle. Se ei haitannut. Vihdoinkin laskemista!
Pikku sinkit ei haitannut, kun vihdoinkin päästiin Chamonixissa laskemaan.
Chamonix
Vihdoinkin lunta Chamonixiin. Olimme heti aamusta liikenteessä ja ilmassa oli puuterikuumetta. Vähän jopa ruuhkaa hissilippujonossa. Laskimme Bocardilta offaria alas ja ajatuksena oli mennä Tabelle hissille. Suksilla laskevat päätyivät meidän porukasta kuitenkin liian alas. Onneksi metsään oli poljettu askelmat, joita pitkin pääsi rämpimään hissille. Siellä olikin aika ärtynyt vastaanotto odottavalta laskijalta. Lunta oli kuitenkin vihdoin tullut. Kaaduin telluilla laskun aikana eteenpäin ja säikähdin, kun olin kaiken sen lumen keskellä. Se oli niin pehmeää ja upottavaa.
Muuten päivän laskut jatkuivat Herseyllä. Hissin laidalla oli kivaa offaria ja oli vihdoinkin mukava laskea. Iltapäivän puolella päätimme laskea Herseyltä vielä alemmas kurua pitkin. Valitsin huonon linjan ja lopussa oli pieni pudotus. Kasasin itseäni hetken ja hyppäsin siitä alas. Hyvä minä! Ongelmaksi muodostui huono alastulo. En oikeastaan kaatunut vaan hautauduin. Suksia oli hankala päästä lumen seasta pois. Kaivoin itseäni ja suksia esiin hyvän aikaa. Taisi siinä joku kysellä tarvinko apua. Hitto, että oli hankalaa ja tulipa kuuma!
Jäätiköllä ensimmäistä kertaa skinnailemassa.
Seuraavana päivänä oli tiedossa skinnailua. Nousimme GM:n toppiin ja laskimme hissiltä poispäin katsottuna vasemmalle ylängölle. Minulla oli ensimmäistä kertaa valjaat päällä ja oli pieni kutkuttava fiilis seikkailusta. Säätämistä oli myös, sillä minulla jäätyi vesiletku. Loppuen lopuksi jäätynyt kohta oli suukappaleessa ja sain lämmitettyä sen suussa.
Lähestyminen meni helposti, mutta kun nousu koitti oli meno aika tahmeaa. En ollut koskaan ennen skinnannut niin korkealla. Nousu eteni madellen. Meidän porukka hajosi ja paikallisvahvistus jatkoi matkaa toppiin. Me hitaammat jäimme rinteeseen odottelemaan.
Laskusta ei ole jäänyt erityisiä muistikuvia. Luulen, että meno oli aika haastavaa. Lumi ei varmaan ollut kovin pehmeää enkä usko, että jaloissa oli kovinkaan paukkuja jäljellä. Ylängöllä Lautamiehen eteneminen oli hidasta ja meno näytti hankalalta. Mikäs siinä itsellä oli, kun pystyi hiihdellä menemään.
Jossain vaiheessa todettiin, että nyt alkaa olemaan kiire. Halusimme mennä hissillä alas, sillä kylään lasku oli tosi kehno. Retken lopputunnelma oli painostava, mutta kerkesimme hisseille. Minun jalkoja painoi ja oli ihana lillua kämpillä kylvyssä. Vihdoinkin oli laskuloman tunnelma!
Jihaa! Sieltä sitä tullaan alas. Tellukäännöksistä ei ole tietoakaan. Kunto ei vaan riittänyt skinnaamisen jälkeen polvisteluun.
Meidän kämpille tuli Suomesta lisää väkeä. He tulivat autolla, joten pääsimme taas Italiaan. Italia on vaan niin ihana! Laskimme samoja reittejä kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa uutta lunta ei ollut tarjolla, mutta se oli parasta, mitä koko aluella oli tarjolla. Täällä on myös kiva offari, jolle pääsee ylähissiltä pienellä poikkarilla. Alaosa laskusta oli noilla lumilla vähän kehnoa, mutta pienellä tasamaahiihdolla pääsee takaisin hisseille. Kaiken lisäksi rinneravintolassa oli todella hyvää suklaakakkua. Paluumatka voi oli aika hidas, sillä tunneliin kertyy jonoja. Meillä oli hyvä kaista ja olimme kämpillä melko järkevään aikaan.
Reissun viimeiset laskut menivät rinteessä. Ruskeita läikkiä täytyi varoa, mutta pääsi sentään laskemaan. Vähän jäi hampaan koloon tästä reissusta. Intoa laskea oli hirveästi. Kaikki tuntui suurelta ja uudelta, mutta mitään ei oikein tapahtunut. Olisin halunnut kokea enemmän, mutta jostain täytyy aina aloittaa.