Pyörähdys hailuodon hiekoilla

Olimme kesälomalla liikkeellä pakettiautolla ja meillä oli mukana maastopyörät. Kävimme vaeltamassa Haltilla ja ajamassa Pöyrisjärvellä. Sieltä lähdimme ajamaan etelään päin ja kohti länsirannikkoa. Ensimmäinen kohteemme oli Hailuoto. Tiesimme, että kuumana kesäpäivänä Hailuotoon voi olla pitkä lauttajono. Olimme kuitenkin hyvissä ajoin aamupäivällä liikkeellä ja jouduimme odottamaan vain yhden lautan ajan, että mahduimme kyytiin.

maastopyöräilyä Sunijärven reitillä

Matkalla Marjaniemeen, missä meillä oli majoitus, pysähdyimme pelaamaan kierroksen fresbeegolfia. Samalla kävimme kaupasta eväät retkelle. Kun pääsimme majapaikkaan, vaihdoimme kamat ja lähdimme maastopyöräilemään.

Marjaniemestä lähdimme Sunijärven retkeilyreittille. Meillä oli aluksi haasteita löytää reitin alku. Muutamat U-käännökset tuli tehtyä ennen kuin olimme reitillä. Aluksi reitti meni metsässä. Menimme välillä metsätietä pitkin ja välillä puiden seassa polulla. Maasto oli tasaista ja melko nopea kulkuista.

Keskiniemen pookilla pidimme tauon ja sitten alkoivat haasteet. Hailuoto on hiekkasaari ja oli ollut kuumaa ja kuivaa. Se tarkoitti sitä, että piti polkea upottavassa hiekassa. Se oli hankalaa, energiaa vievää ja hidasta puuhaa. Edelleen menimme vaihdellen tiepohjaa ja polkuja pitkin. Välillä tien vieressä metsän puolella oli parempi pito. Tieltä poistuminen kuluttaa maastoa ja mietitytti tekeekö siinä jotenkin väärin. Tällaisessa paikassa, jos missä, oli tunne, että metsäpohja on herkkää.

Sunijärven tuvalla pidimme pienen tauon. (Tupa oli silloin vielä avoinna toisin kuin nyt syksyllä 2022.) Tuvan jälkeen polku oli märempi ja taisipa siinä olla suotakin. Oli kuitenkin mukava ajaa polkua pitkin ja puut antoivat hyvin varjoa. Pienen kahluun jouduimme tekemään ja otimme kengät pois jalasta. Ehkä kiertotie olisi ollut jossain, mutta emme löytäneet sitä.

Meillä ei ollut suunnitelmana mennä Ojankylään, mihin reitti oli silloin piirretty päättyvän. Me halusimme kaljalle Hailuodon Panimoon. Loppumatkan menimme metsäteillä ja poluilla. Reitin kanssa oli pientä hakemista. Kerkesimme kuitenkin hyvin panimolle ennen sen sulkeutumista.

Emme palanneet samaa reittiä Marjaniemeen vaan ajoimme sinne piennarta pitkin. Autoja tuli aika paljon vastaan, kun ne olivat menossa takaisin mantereelle. Tämä oli kuitenkin ihan ok, sillä en olisi jaksanut ajaa enää pehmeillä hiekkateillä. En tiedä paljonko kilometrejä tuli, mutta tämä oli kaiken kaikkiaan maltillisen pituinen retki.

Hailuodon pyöräretki oli kiva, mutta en lähtisi sinne vartavasten maastopyöräilemään. Hiekassa on haastava ajaa ja maasto on herkkää. En tiedä olisivatko tiet kovempia, jos olisi ollut vähän sateisempaa. Suosittelen kuitenkin Hailuodossa käyntiä ja kannattaa myös pysähtyä Panimolle.