Vapaalaskua georgiassa

Älyttömän 11 tunnin taksimatkan takana Tbilisistä odotti Georgian uusin laskettelukeskus Goderdzi. Olimme varanneet taksin, joka maksoi 150 euroa. Aluksi hinta oli edullisempi, mutta tie olikin suljettu lumen takia. Jouduimme menemään vähän pidempää reittiä ja varaamaan toisen taksin, sillä ensimmäinen ei suostunut ajamaan meitä sinne. Uusi kuski oli ajanut turisteja muihin keskuksiin, mutta ei tänne. Meillä ei ollut kovin tarkkaa tietoa keskuksesta, mutta olimme paremmin perillä tulevasta kuin kuski. Olimme käskeneet hänen ottaa mukaan ketjut renkaisiin, mutta hän ei ollut käyttänyt niitä. Onneksi niitä ei kuitenkaan tarvittu.

Alkumatka meni naureskellessa ja kuski tarjosi muovipullosta viiniä. Emme olleet kovin innokkaita juomaan ennen kahdeksaa eikä litku muovipullossa muutenkaan tuntunut hyvältä suunnitelmalta. Matka eteni rauhallisesti ja onneksi autossa oli netti. Kun rannikko lähestyi, oli todella sateista. Kuski naureskeli sateelle ja sille, että olemme menossa laskemaan. Me yritimme selittää, että tämä on hyvä juttu, sillä sade tulee vuorilla lumena. Kun matka eteni, tien kunto huononi huononemistaan. Ajoimme niin hiljaa, että kännykkän askelmittari laski menon kävelyksi. Tie muuttui niin kapeaksi, että siitä pääsi vain yksi auto kerrallaan. Onneksi vastaantulijoita ei tullut paljon. Tunnelma meni autossa kummalliseksi, kun kuskin ahdistus kasvoi. Hämärän tullessa olimme vihdoin perillä

Goderdzissa ala-asema on 1724 korkeudessa, väliasema 2022 ja toppi 2364. Lastenhissikin löytyy, mutta se jäi meiltä testaamatta.

VIhdoinkin kissan kyytiin ja hotellille.

Olin aivan uuvuksissa hotellilla. Georgialainen kuvausryhmä ja saksalaiset miehet innostuivat heti ensimmäisenä iltana laulamaan.

Tämä metsä oli tosi kiva, mutta sieltä oli vähän hankala päästä pois, sillä pohjalla oli joenuoma.

Ehkäpä hitain tuolihissi, mitä olen käyttänyt. Aika loivalta näyttää, mutta oli siellä kivoja pätkiä.

Jotenkin minulla tuli mieleen tästä paikasta mieleen Pallas.

Ensimmäisen päivän laskut

Meidän hotelli oli rinteessä, johon ei päässyt autolla eikä laskettelemalla. Se oli semmoinen hieman harvinaisempi skiout- hotelli. Onneksi saimme kissan hakemaan meidät alhaalta, vaikka olimme myöhästyneet sen aikataulusta. Odottelimme kissaa noin tunnin ja olo oli todella nuutunut. Odotin vain perille pääsyä ja ruokaa. Hotelli oli aika vaatimaton, mutta se ei haitannut. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta saimme ruokaa pöytään ja kaljan käteen.

Aamulla ikkunasta aukeni kaunis tunturi näkymä. Tästä se taas lähtee. Lasku hotellilta keskukseen oli tosi kivaa kuusimetsää. Harmi vaan, että metsäosuutta ei päässyt laskemaan kätevästi uudestaan. Koko laskettelukeskuksen alue oli täynnä uomia ja erilaisia maastoansoja.

Ensimmäisenä laskupäivänä meillä kävi munkki, sillä edellisenä päivänä ylähissi oli ollut kiinni lumisateen vuoksi. Sinne siis laskemaan hissipyydaa. Paikkaan oli eksynyt myös kolme muuta vapaalaskiaa Saksasta. Muuten siellä oli paikallisia ja venäläisiä.

Hissit olivat uusia ja hyviä. En tiedä miksi, ehkä säästösyistä, ne pyörivät todella hitaasti. Paikka oli todella rauhallinen eikä hidas hissi suuremmin haitannut. Kävelimme yhden nyppyiän päälle ja laskimme sen takaa uusia linjoja hissille. Olimme kyselleet hissikarttaa, mutta semmoista ei ollut eikä sitä tarvinnut. Paikalliset taisivat pitää kysymystä jopa vähän outona. Laskupäivän päätteeksi pääsimme hotellille takaisin kissalla.

Toinen laskupäivä alkoi metsälaskulla ja tutustuimme paremmin paikan offareihin.

Näitä lumen sisässä olevia hökkeleitä oli satoja.

Toinen lasku päivä

Seuraava päivä meni samalla teemalla. Loppupäivästä päätimme vähän skinnailla ja laskimme johonkin joenuomaan. Sieltä oli helppo hiihdellä hotellille. Paikka on todella kaunis ja siellä on tuhansia pieniä majoja, vajoja tai mökkejä. Ne ehkä liittyy kesään ja maatalouteen.

Reissulla sattui myös erikoinen kohtaaminen. Keskus oli palkannut jonkun julkkiksen ja filmiryhmän tekemään mainoksen keskuksesta. Saksalaiset jampat ja me päädyimme laskemaan heidän mainokseen. Luulenpa, että video olisi ollut aika erilainen ilman meitä. Ja varsinkin ilman saksalaisia. Oli muutenkin onni, että saksalaiset ja kuvausryhmä oli paikalla. Se toi kivasti eloa majapaikkaan ja laskemiseen.

Meillä oli ollut haasteita päästä keskukseen, mutta niin oli ollut saksalaisillakin. He olivat lähteneet ajamaan suljettua tietä pitkin keskukseen ja loppuen lopuksi lumikissa oli käynyt hinaamassa heidät perille. Heillä oli myös haasteita päästä pois keskuksesta, sillä toinenkin tie oli suljettu, kun he olivat lähdössä pois. Heille tuli yksi laskupäivä lisää, ennen kuin he pääsivät lähtemään Mestiaan.

Siinä on rivissä rinnekahvila, vuokraama ja lipunmyynti. Päivälippu taisi olla kolme euroa.

Tie oli sortunut muutaman sadan metrin matkalta. Välillä oli kapeampi polku, mutta siinä ei uskaltanut ottaa kuvia.

Kolmannen päivän laskut ja säätämiset

Kolmas päivä olikin jo niin lämmin, että lumet olivat muuttuneet kehnoiksi. Tulipa laskettua kahta rinnettä ja vähän hulluteltua rinteessä. Aurinko paistoi ja laskettelijat olivat hyvällä tuulella. Menoa oli välillä aika hupaisaa seurata.

Tiesimme, että tie oli sortunut kolme päivää aikaisemmin. Puoliltapäivin kuulimme, että tien sortumaa ei oltu saatu korjattua. Alkoipa harmittaa ja melkein ahdistamaan. Onneksi yksi bussi oli jäänyt tiesortuman ja keskuksen väliin. Sillä päästiin alkumatka, sortuman kohta käveltiin yli ja toisella puolella odotti toinen bussi. Matka paikallisilla pikkubusseilla meni paljon mukavammin kuin meidän omalla taksilla. Ne olivat huomattavasti edullisempia kuin meidän taksi ja kuskit tiesivät, miten ajaa noita teitä.

Tämä oli kertakaikkiaan erikoinen kokemus, mutta ei enää koskaan tuonne!